Quotations from the Finnish Mental Health Strategy 2020-2030

The Finnish Mental Health Strategy treats mental health as a phenomenon that affects every person and needs to be addressed across society. Mental health is therefore fundamentally a positive resource, which is primarily intended to be maintained and supported. Society should therefore invest in those things that prevent mental disorders from developing, rather than focusing solely on treating mental disorders. This is also what we at Creativity Squads do, by helping people to find the means and direction for a meaningful life. To start the interview, I will present a sample of Finland’s mental health strategy 2020-2030. Sami describes the strategy as a guideline on which each Finnish government can base its own mental health programme. His interview starts halfway through the article.

“Mental health has become increasingly important in society. This is the result of major societal changes: technological development has accelerated, people are moving to cities and from one country to another, and values and lifestyles have become more diverse. In the workplace education and continuous learning have become increasingly important, and more and more people are working in jobs where high cognitive load and stress are commonplace. In a changing environment, good mental health is an increasingly important asset for individuals. It supports a balanced life and creates the conditions to function as part of diverse communities. Between different sectors of life there is a possibility and even the need to make choices. That makes mental flexibility, adaptability, learning new things and the ability to make independent decisions increasingly necessary.”

The key elements of the strategy are

1. Mental health as capital
2. Mental health of children and young people
3. Mental health rights
4. Adequate and comprehensive services
5. Mental health management

What is mental health as a capital?

“Mental health is one of the most important things in a person’s life. It affects all aspects of health, well-being, relationships, learning, work and life in general. Good mental health strengthens trust, reciprocity and a sense of belonging in society.”

“From an individual perspective, maintaining strong mental health involves mental health knowledge and skills. Mental health literacy refers to knowledge and understanding of mental health as a resource and a health issue, the protective and risk factors for mental health, and ways to strengthen mental health. Mental health literacy includes identifying and understanding attitudes and perceptions related to mental health.”

“Mental health skills are emotional, awareness and interpersonal skills, the resilience to cope with life crises, the ability to regulate stress and strain and to form meaningful relationships with other people. They also include the ability to control and regulate impulses that could lead to harmful substance use or other forms of harmful life-dominating behaviour. Mental health skills also include skills for everyday living, recognizing the psychological resources in oneself and others and using them to build a balance between work, study, rest and leisure. Talking about mental health and its deterioration is part of mental health skills, as is the ability to assess when one’s own resources are not enough and when professional help is needed.”

Through the measures identified in the strategy, these results can be achieved, for example, through objectives closely linked to life planning exercises such as Self-Hack.

– “Increasing mental health knowledge and skills in early childhood education and care, schools, and educational institutions, both through projects and curriculum development. (Mental Health Capital)

– Increasing mental health knowledge and skills through training and projects in the workplace, at points of change in working life and in management. The well-being of staff at work is the most important asset of organisations, and mental health is a key part of this. Improving ways of identifying stress and fatigue among staff. Prepare a programme of measures for good mental health and working life. (Mental health capital)

– Strengthening the development of mental health skills and good self-esteem in adolescents by raising awareness of the good practice, investing in training in mental health skills and influencing the culture in early childhood, primary and secondary education. (Child and adolescent mental health)

The implementation of this policy requires a systematic use of skills, management and inter-agency cooperation. In sport-terms: the whole team – from the people in the communities in the third sector to those involved in medical specialist care – must be brought together to work in the same direction (Appropriate and comprehensive services).”

Sources:

Sami Pirkola’s summary of the topic (FIN) https://stm.fi/documents/1271139/12804033/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf/afe8528b-7e22-fe90-6334-c04a8fd00453/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf?t=1583244275000 

A wider publication by the Ministry of Social Affairs and Health. (FIN)
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Interview with Sami Pirkola, Professor of Social Psychiatry

In preparing the strategy, Sami has highlighted service system studies that describe members of his profession, such as clinical psychiatrists, psychologists and psychotherapists, as part of a mental health service package. This way of thinking recognises that mental health itself is not just a service provided by a trained professional, but a complex whole, influenced by multiple actors in an individual’s life. A simple example is a collaboration between clinical professionals and, for example, student counsellors in relation to a student. One of the most recent priorities Sami identifies is the attachment of communities to people’s lives, for example as part of mental health rehabilitation. In this case, clinical therapy itself does not only fill gaps in mental health but as part of a service, the package helps the individual towards a meaningful life, which is often achieved through communities, for example.

As one example of a new kind of community, Sami recently participated in a group called Hundred Days of Autumn, which used the internet to share and constructively comment on nature photos taken by its members each autumn day. The online community inspired and invigorated the group members and led to many life changes, such as a deepening hobby and even a marriage between the group members after the autumn days had already ended. Sami is also considering how communities like this could be better embedded in mental health services or, more directly, in people’s lives. From Sami’s point of view, there is a great need for social innovation in society today, as community-based care solutions, at least for mental health professionals, are relatively undeveloped, although their potential has already been proven.

With this interest in the topic, Sami took a preliminary look at the Self-Hack career workbook and gave feedback from his own psychiatric perspective. The My Life Story-Map exercise stood out clearly, showing the course of one’s life up to this point through different aspects of life. Narrative creation and storytelling have been identified as effective tools in mental health treatment. Sami also provided constructive feedback, particularly on the presentation of the individual exercises. From a clinical perspective, it is important that the researched data on the purpose and effectiveness of the exercise is revealed. In general, he said that the book is credible, for example, because of references from Stanford University.

Sami sees problems of credibility in social mental health discussions. With self-help books being popular and treatment methods based on different beliefs fighting against the academic thinking he represents. In psychiatry, often over a hundred years of experience, research and scientific reporting have gone into developing a treatment. At the same time, many assumptions have been disproved by evidence. Some practitioners, for one reason or another, ignore the research and publish their treatment guidelines without any guarantee that they will work. If anything positive is to be taken from this, Sami says they may inspire someone to pay attention to their mental health conditions, in the hope that harmful practices will be corrected, like harmful gym instruction.

This is a big challenge for the success of Finland’s mental health strategy. How to bring together clinical mental health professionals, mental health educators and trainers, and those involved in mental health such as education, workplaces and communities so that the issue can be discussed in a common language. For example, Sami would like his colleagues to drop some medical jargon and use a language that is easier to follow by everybody. To support the discussion, it would be great to have a metric for developing social value, as social innovation and multi-stakeholder participation in mental health initiatives make it very important to be able to see how new approaches are working.

Summing up the interview, Sami mentions that improving mental health is a complex process. Good mental health is linked to a balanced and enjoyable life. It is therefore contradictory to ‘cure’ a person without trying to create change in their life, with its potential problems. Therefore, mental health work is fundamentally about finding, enabling and strengthening a good and satisfying life for each individual.

The post A Strong Healthy Mind appeared first on Self-Hack.

Otteita Suomen mielenterveysstrategiasta 2020-2030

Suomen mielenterveys strategia käsittelee mielenterveyttä jokaista ihmistä koskevana ilmiönä, johon täytyy panostaa koko yhteiskunnan laajuudella. Mielenterveys on siis lähtökohtaisesti positiivinen voimavara, jota pyritään ensisijaisesti ylläpitämään ja tukemaan. Näin ollen yhteiskunnan pitäisi panostaa niihin asioihin, jotka ehkäisevät mielenterveyshäiriöiden syntymistä sen sijaan että panostetaan yksinomaan hoitamaan mielenterveyshäiriöitä. Tähän me myös Creativity Squadsissa myös panostamme auttamalla ihmisiä löytämään keinot ja suunnan mielekkääseen elämään. Esittelen haastattelun alustukseksi otantoja Suomen mielenterveysstategiasta 2020-2030. Samin kuvailee strategiaa ohjenuorana, jonka perustalle kukin Suomen hallitus voi perustaa oman mielenterveysohjelmansa. Hänen haastattelunsa alkaa jutun puolessavälissä.

”Mielenterveyden merkitys yhteiskunnassa on kasvanut. Taustalla on suuria yhteiskunnallisia muutoksia: teknologinen kehitys on kiihtynyt, ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja maasta toiseen ja arvot ja elämäntyylit ovat monipuolistuneet. Työelämässä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen merkitys on kasvanut, ja yhä useampi tekee työtä, jossa kognitiivinen kuormitus ja stressi ovat arkipäivää. Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielenterveys on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Se tukee tasapainoista elämää ja luo edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Elämän eri osa-alueilla on mahdollisuus ja jopa pakko tehdä erilaisia valintoja, ja siksi psyykkinen joustavuus, mukautumiskyky, uuden oppiminen ja kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ovat muuttuneet entistä tarpeellisemmiksi ominaisuuksia.”

Strategian kärkiä ovat

1. Mielenterveys pääomana
2. Lasten ja nuorten mielenterveys
3. Mielenterveysoikeudet
4. Tarpeenmukaiset ja laaja-alaiset palvelut
5. Mielenterveysjohtaminen

Mitä mielenterveys pääomana on?

”Mielenterveys on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Se vaikuttaa kaikkeen terveyteen, hyvinvointiin, ihmissuhteisiin, opiskeluun, työhön ja koko elämän kulkuun. Ihmisten hyvä mielenterveys vahvistaa luottamusta, vastavuoroisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa.”

”Yksilön näkökulmasta vahvan mielenterveyden ylläpitämiseen kuuluu mielenterveysosaaminen ja -taidot. Mielenterveysosaaminen tarkoittaa tietoa ja ymmärrystä mielenterveydestä voimavarana ja terveyden osa-alueena, mielenterveyden suoja- ja riskitekijöistä sekä keinoista vahvistaa mielenterveyttä. Mielenterveysosaamiseen sisältyy mielenterveyteen liittyvien asenteiden ja käsitysten tunnistaminen ja ymmärtäminen.”

”Mielenterveystaidot ovat tunne-, tietoisuus- ja vuorovaikutustaitoja, joustavuutta selviytyä elämänkriiseistä ja kykyä säädellä kuormitusta ja stressiä sekä luoda merkityksellisiä suhteita muihin ihmisiin. Niillä tarkoitetaan myös kykyä hallita ja säädellä impulsseja, jotka voisivat johtaa vahingolliseen päihteiden käyttöön tai muulla tavalla ilmenevään vahingolliseen elämää hallitsevaan toimintaan. Mielenterveystaitoihin sisältyvät myös arjen taidot sekä itsessä ja muissa olevien psyykkisten voimavarojen tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen tasapainon rakentamisessa työn, opiskelun, levon ja vapaa-ajan välillä. Mielenterveyden ja sen heikkenemisen puheeksi ottaminen ovat osa mielenterveystaitoja, samoin kuin valmius arvioida, milloin omat voimavarat eivät riitä ja milloin tarvitaan ammattilaisten apua.”

Strategiaan merkittyjen toimenpiteiden kautta näihin tuloksiin voidaan päästä esimerkiksi tavoitteilla, jotka liittyvät läheisesti Self-Hackin kaltaisiin elämänsuunnitteluharjoituksiin.

– Lisätään mielenterveysosaamista ja -taitoja varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä erilaisin hankkein että opetussuunnitelmia kehittämällä. (Mielenterveyspääoma)

– Lisätään koulutusten ja ohjelmatyön avulla mielenterveysosaamista ja -taitoja työpaikoilla, työelämän muutoskohdissa ja johtamisessa. Henkilöstön työhyvinvointi on organisaatioiden tärkein pääoma, ja mielenterveys on keskeinen osa sitä. Parannetaan keinoja tunnistaa henkilöstön kuormitusta ja työuupumusta. Valmistellaan työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelma. (Mielenterveyspääoma)

– Kasvuikäisten mielenterveystaitojen ja hyvän itsetunnon kehittymistä vahvistetaan lisäämällä tietoa hyvistä käytännöistä, panostamalla mielenterveystaitoja edistävien työtapojen koulutukseen sekä vaikuttamalla toimintakulttuuriin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. (Lasten ja nuorten mielenterveys)

Tämän linjauksen täytäntöönpano edellyttää osaamisen, johtamisen ja eri tahojen yhteistyön suunnitelmalista hyödyntämistä. Pelitermein: koko joukkue – järjestökentän osaajista erikoissairaanhoidon toimijoihin on saatava pelaamaan samaan suuntaan (Tarpeenmukaiset ja laaja-alaiset palvelut)”

Lähteet:

Sami Pirkolan tiivistelmä strategiasta: https://stm.fi/documents/1271139/12804033/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf/afe8528b-7e22-fe90-6334-c04a8fd00453/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf?t=1583244275000

Sosiaali- ja terveysministeriön laajempi julkaisu
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Haastattelussa sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola

Sami on strategiaa valmistellessaan tuonut esille palvelujärjestelmätutkimuksia, joissa kuvataan hänen ammattinsa edustajat, kuten kliiniset psykiatrit, psykologit ja psykoterapeutit yhtenä mielenterveyden palvelukokonaisuuden osana. Tässä ajattelutavassa ymmärretään, että varsinainen mielenterveys ei ole vain kouluttuneen ammattikunnan tuottamaa palvelua vaan moninainen kokonaisuus, johon yksilön elämässä useat toimijat vaikuttavat. Helppona esimerkkinä on kliinisten ammattilaisten ja esimerkiksi opinto-ohjaajien yhteistyö opiskelijaa koskevissa asioissa. Yhtenä viimeaikaisimmista painopisteistä Sami nimeää yhteisöiden kiinnittymisen ihmisten elämään esimerkiksi osana mielenterveyden kuntoutusta. Tällöin itse kliininen terapia ei vain paikkaa mielenterveyden aukkoja vaan osana palvelukokonaisuutta auttaa yksilöä kohti mielekästä elämää, joka esimerkiksi yhteisöiden kautta usein saavutetaan.

Yhtenä esimerkkinä uudenlaisesta yhteisöllisyydestä Sami osallistui taannoin sata syyspäivää ryhmään, joka netin välityksellä jakoi sekä kommentoi rakentavasti jokaiselta syyspäivältä jäseniensä ottamia luontokuvia. Netissä toimiva yhteisö innosti ja piristi ryhmän jäseniä sekä johti monin elämän muutoksiin kuten harrastuksen syventymiseen ja jopa parisuhteen solmimisiin ryhmäläisten välillä syyspäivien jo päätyttyä. Sami pohtiikin, miten tämän kaltaisia yhteisöitä voitaisiin paremmin kiinnittää mielenterveyspalvelukokonaisuuksiin tai suoraan sanottuna ihmisten elämään. Samin näkökulmasta tänä päivänä yhteiskunnalla on suuri tarve sosiaalisille innovaatioille, sillä ainakin psykiatrian ammattilaisille yhteisöihin ohjatut hoitoratkaisut ovat varsin kehittymättömiä, vaikka niiden potentiaali on jo pystytty todentamaan.

Näin aiheesta kiinnostuneena Sami tutustui ennakolta Self-Hack uratyökirjaan ja antoi siitä palautetta omasta psykiatrian näkökulmastaan. Selkeästi esiin nousi My Life Story-Map harjoitus, jossa esitetään oman elämän kulku tähän pisteeseen asti erilaisten elämän osa-alueiden kautta. Narratiivin luominen ja kertominen on tunnistettu tehokkaaksi työkaluksi mielenterveyden hoidossa. Sami myös antoi rakentavaa palautetta erityisesti yksittäisten tehtävien esittelylle. Kliinisestä näkökulmasta on tärkeää, että tutkittu tieto harjoituksen tarkoituksesta ja tehokkuudesta tulee ilmi. Yleisesti hän sanoi, että kirja on uskottava, esimerkiksi Stanfordin yliopiston viitteiden vuoksi.

Uskottavuuden ongelmia Sami näkee yhteiskunnallisessa mielenterveystyössä. Self-help kirjojen ollessa suosittuja ja erilaisiin uskomuksiin perustuvat hoitometodit taistelevat hänen edustamaansa akateemista ajatteluaan vastaan. Psykiatriassa jonkin hoitokeinon kehittämiseen on usein käytetty yli sata vuotta kokemuksia, tutkimustyötä ja tieteellistä raportointia. Samalla monia olettamuksia ollaan voitu kumota todisteiden kautta. Jotkin toimijat taas eivät syystä tai toisesta välitä tutkitusta tiedosta vaan julkaisevat hoito-ohjeitaan ilman takeita niiden toimivuudesta. Jos jotain positiivista tästä on haettava, Sami sanoo että ne voivat innostaa jotain henkilöä kiinnittämään mielenterveystaitoihinsa huomiota, toivoen kuitenkin että haitallisia käytäntöjä korjataan, siinä missä vaikka haitallisia kuntosalitreenejä.

Tämä on iso haaste Suomen mielenterveysstrategian onnistumiselle. Miten tuoda yhteen kliinisen mielenterveyden ammattilaiset, mielenterveystaitoja opettavat ja valmentavat sekä mielenterveyteen vaikuttavat tahot kuten opetus, työpaikat ja yhteisöt siten, että aiheesta voidaan puhua yhteisellä kielellä. Esimerkiksi itseltään ja lääkärikollegoiltaan Sami toivoo kansanomaisempaa tapaa puhua mielenterveydestä ja jargonin vähentämistä. Keskustelun tueksi olisi hienoa saada mittaristo sosiaalisen arvon kehittämisestä, sillä sosiaalisten innovaatioiden ja monen tahon osallistuessa mielenterveystalkoisiin, on erittäin tärkeää, että uusien toimintatapojen toimivuus voidaan todeta.

Haastattelun summatakseen Sami mainitsee, että mielenterveyden parantaminen on monisyinen ja -tahoinen prosessi. Hyvä mielenterveys on kytköksissä tasapainoiseen ja miellyttävään elämään. Siksi on ristiriitaista ”parantaa” henkilö ilman että hänen elämässään mahdollisine ongelmineen pyritään luomaan muutosta. Siksi mielenterveystyö onkin pohjimmiltaan kunkin yksilön hyvän ja tyydyttävän elämän löytämistä, mahdollistamista ja vahvistamista.

The post Vahva terve mieli appeared first on Self-Hack.

Self-Hack facilitator and programme leader Riika-Stiina Laurokar has a background in social sciences, from which she holds a Master’s degree. She studied at the University of Tampere, three different universities in Asia and, taking advantage of the freedom of distance learning, Riika-Stiina travelled to several countries and spent most of her study years abroad. Prior to her self-coaching role at the City of Tampere, she worked as a coach in two private career coaching companies and as a business coordinator at the City of Tampere.

In her work as a career coach, Riika-Stiina responds to clients’ inquiries about unemployment benefits and support for their employment. Sometimes the best solution is to start studying or starting a business. Related to the development of the work Riika-Stiina is part of projects in cooperation with different departments of the City of Tampere and Tampere University of Applied Sciences. Every season, Riika-Stiina provides full-time orientation for new employees in employment services.

She finds her work natural because, in addition to career coaching, Riika-Stiina’s strength is making difficult bureaucratic tasks clear. She has received a lot of praise from her clients for this.

Self-Hack

Riika-Stiina was introduced to Self-Hack after her supervisor suggested that she would take over the project. As the programme involved working with job seekers with high education, Riika-Stiina decided to look into it. After meeting the developers of Self-Hack, Vesa-Matti Ruottinen and Anna Pilchi, Riika-Stiina got really excited about the topic and decided to take the project on.

“A bit of a coincidence, but it was a lucky coincidence”

Self-Hack brings an immersive dimension to Riika-Stiina’s work. Self-Hack allows her to step out of her role as an instructor and switch to facilitation, where she doesn’t need to know the right answers for job seekers. In this case, participants think and act more proactively. Riika-Stiina focuses on creating a safe situation and helps participants to continue the discussion. In this role, Riika-Stiina also learns a lot about her clients, which helps her to target the right services for them outside Self-Hack.

From the clients’ perspective, getting peer support is one of the best things about Self-Hack. Clients feel empowered when they realise that they are not struggling with their problems alone and that they can help others. For Riika-Stiina, the best moments are hearing clients thank each other. Organising a Self-Hack gives her a change from her other work, where she learns a lot about her clients and the nature of her job. Organising the course also gives her a lot of good energy and a good vibe, especially when the clients like it too.

As a tip for facilitators, Riika-Stiina recommends booking enough time in advance in the calendar. This is why she does not schedule them for the worst peak times of mid-summer and -winter. There should be at least two facilitators, preferably three because of possible illness, and it is more comfortable to work together while knowledge is exchanged and learning accumulates within the group.

Facilitators should do the tasks themselves to understand the ideas they will trigger in the participants. This makes it easier to stimulate discussion and understand what ideas participants are willing to share.

In the future, Riika-Stiina hopes to see more Self-Hack and other life-design methods in workplaces, so that employers can better understand what employees are looking for in their jobs and careers. Riika-Stiina has found Self-Hack to be very useful because through its exercises she has seen opportunities in the future that motivate her to perform at her best in her day job.

The post Piloting a 6-week Self-Hack career program with the city of Tampere, interviewing Riika-Stiina Laurokari appeared first on Self-Hack.

Self-Hack fasilitoija ja ohjelman vetäjä Riika-Stiina Laurokarin tausta on yhteiskuntatieteistä, josta hänellä on maisterin tutkinto. Opintonsa hän suoritti Tampereen yliopistosta, kolmessa eri yliopistossa Aasiassa sekä hyödyntäen etäopiskeluiden suomaa vapautta, Riika-Stiina matkusti useassa eri maassa ja vietti suuren osan ajastaan ulkomailla. Ennen OMA-valmentaja rooliaan Tampereen kaupungilla hän ehti työskennellä kahdessa yksityisessä uravalmennuspalveluita tarjoavassa yrityksessä valmentajana sekä Tampereen kaupungilla yrityskoordinaattoria. 

OMA-valmentajan työssä Riika-Stiinan työnkuvaan kuului vastata asiakkaiden yhteydenottoihin liittyen esimerkiksi työttömyysturvaan ja/tai työnhaun tukemiseen. Joskus paras ratkaisu työllistymisen sijaan on opiskeluihin hakeutuminen tai yrityksen perustaminen. Näihin liittyen Riika-Stiina tekee projektiyhteistyötä Tampereen kaupungin eri osastojen sekä Tampereen korkekouluyhteisön  kanssa. Työtehtäviin on kuulunut myös uusien työntekijöiden perehdyttäminen työllisyyspalveluiden työtehtäviin . 

Työnsä hän kokee luontevaksi, sillä uravalmentamisen lisäksi Riika-Stiinan vahvuutena on tehdä hankalista byrokraattisista toimista selkeitä. Tästä hän on saanut paljon kiitosta asiakkailtaan. 

Self-Hack

Self-Hackiin Riika-Stiina tutustui esihenkilönsä ehdotettua hänelle projektin haltuunottoa. Koska projekti oli suunnattu korkeasti koulutettuille nuorille työnhakijoille Riika-Stiina päätti tutustua asiaan. Self-Hackin kehittäjiin Vesa-Matti Ruottiseen ja Anna Pilchiin tutustuttuaan Riika-Stiina innostui aiheesta kunnolla ja päätti lähteä projektin vetoon.

“Vähän sattuman kaupalla, mutta se oli onnekas sattuma”

Self-Hack tuo Riika-Stiinan työhön syventävän ulottuvuuden. Self-Hack mahdollistaa hänen irtautumisen ohjaajan roolista ja vaihtamaan fasilitointiin, jossa hänen ei tarvitse tietää oikeita vastauksia työnhakijoille. Tällöin osallistujat ajattelevat ja toimivat proaktiivisemmin. Riika-Stiinan tavoitteena onkin turvallisen tilanteen luominen sekä osallistujien kannustaminen keskusteluun.

Asiakkaiden näkökulmasta vertaistuen saaminen on Self-Hackin parhaita puolia. Asiakkaat voimaantuvat huomatessaan etteivät paini ongelmiensa kanssa yksin ja kokiessaan voivansa auttaa muita. Riika-Stiinalle parhaita hetkiä ovat kuulla asiakkaiden kiittävän toisiansa. Self-Hackin järjestäminen tuo hänelle vaihtelua muuhun työhön, jossa hän oppii paljon asiakkaistaan ja työnsä luonteesta. Kurssin järjestäminen tuo hänelle myös paljon hyvää energiaa ja fiilistä, erityisesti asiakkaidenkin siitä tykätessä.

Vinkkeinä fasilitoijille Riika-Stiina suosittelee varaamaan kursseille riittävästi aikaa etukäteen kalenterista. Tämän vuoksi hän ei suunnittele niitä pahimpiin ruuhka-aikoihin keskikesälle ja -tavelle. Vastuuhenkilöitä pitää olla vähintään kaksi, mieluiten kolme mahdollisten sairauksien vuoksi sekä yhdessä on mukavampi tehdä samalla tieto vaihtuu ja oppiminen kertyy työryhmän sisällä.

Fasilitoijien kannattaa myös tehdä tehtävät itse, jotta ymmärtävät minkälaisia ajatuksia ne osallistujissa herättävät. Tällöin keskustelun virittäminen on helpompaa ja ymmärtää millaisia ajatuksia osallistujat ovat valmiita jakamaan. 

Tulevaisuudessa Riika-Stiina toivoo näkevänsä enemmän Self-Hackiä ja muita elämänsuunnittelu metodeja työpaikoilla, jotta työnantajat ymmärtäisivät paremmin mitä työntekijät hakevat työltään ja uraltaan. Riika-Stiina on kokenut Self-Hackistä paljon hyötyä, koska sen harjoitusten avulla hän on nähnyt tulevaisuudesta mahdollisuuksia jotka motivoivat hänet toimimaan parhaimmiten päivätyössään.

The post Self-Hack-uraohjelman pilotointi Tampereen kaupungin työllisyyspalveluiden kanssa appeared first on Self-Hack.

First, a few quotes from Lauri’s previous blogs that set the stage for our conversation:

“As a result of the new wave of machine learning, Finland is faced with perhaps the most radical transformation of work in human history. It is estimated that 9% or even 47% of current occupations will be eliminated due to automation and machine learning technology. To keep up with the global competition, we need a bold investment in new learning, employment and innovation policies. In the face of accelerating global change, our approach to work and learning needs to be updated.”

https://ajattelunammattilainen.files.wordpress.com/2019/04/palikkamallista_aaltomalliin.pdf

“But the problem (in working life) is that if you don’t develop the learning and competence side, before long you can be productive in the wrong things. It is essential to outline what are the key issues for the organisation that need to be developed and then enable that development.”

“To create space, time, and freedom for people to develop their own skills and develop new ones in a self-directed and intrinsically motivated way (in addition to productive work). Let us create opportunities.”

https://www.johdonagendalla.fi/post/lauri-jarvilehto-jatkuva-oppiminen-on-2020-luvun-yhteinen-haaste

Based on these statements, we started the discussion by asking whether freedom is a necessary part of creating motivation, which then leads to learning and creativity?

Freedom is one factor in motivation, which consists of intrinsic and extrinsic motivation.

 Extrinsic motivation comes from doing something to achieve things separate from the act, such as reading a book to progress in university studies. Intrinsic motivation drives one to read a book for its own sake.

 In exploring intrinsic motivation, I use the self-determination theory, where the factors, in addition to freedom, are a sense of achievement and competence from the work done, and a sense of community, through which we feel the work done is valued and affects other people.

The motivational factors can interact, for example, by increasing freedom, playfulness and experimentation increase, leading to learning new things and developing competencies and abilities. On the other hand, if the employee is given clear guidance, this can also lead to the full use of one’s abilities and a state of flow. At best, a good flow leads to success, responsibility, accountability, freedom and confidence, and enables learning new things.

Today, the media is talking about the well-being of both students and employees. Do you think that more freedom in defining your work and studies is an important element of resilience? Where is more freedom needed?

More freedom to reflect on one’s own life and interests is needed in schools. In Finland, there is perhaps a generalised perception that students and workers are seen in the same light as top athletes and their performance-oriented counterparts. These top performers have multiple degrees, and responsibilities, speak many languages and climb high in the world of work. This is a badly misconceived notion, especially when applied to all situations in life. Even top performers typically seek out freely their own topics interests and generally pursue a wide range of sports before finding the one they are most passionate about. Take ice hockey player Teemu Selänne, for example, who played three different sports as a youngster before choosing to focus on hockey.

A similar story can be found with Roger Federer, and even people like Charles Darwin and Vincent Van Gogh, who tried several career paths in their lives “failing” before manifesting their own particular talents. More in a book Range, by David Epstein.

But a top performer is just one type of person among many, and these high achievers are very aware of what they want to invest in. But society cannot be built on the basis of all the people building their lives on excellence, and certainly not on the basis of everyone knowing what they want to be excellent about already in high school. All people, regardless of their professional ambition, have a role to play in society and should have the opportunity to get along in education. The solution to the problem is to find the right relationship between motivation, life situation and type of person.

Finland could put more emphasis on measuring individual learning progress rather than comparing people with their peers. In this way, performance-oriented people do not “stream roll” others in assessments, but everyone can compete against themselves. This is the case in Montessori education, where children also have more freedom to explore different topics, find their own interests and deepen their knowledge of those. Lauri’s own children are in a Montessori school. The trend towards this model is already in the new basic education curriculum, but there is a long way to go as traditions live on and teacher training changes more slowly than the curriculum.

Enduring the life of students and also those in the world of work require motivation. The biggest problem comes in situations where a person is expected or expects themselves to perform at their best when motivation is lacking. So it is important to understand when to keep the mind in an exploratory and experimental mode, settling for basic performance and, once a meaningful goal is found, switching to stronger performance. Society should support this varying motivation to perform. I wrote an article about it, in which I proposed the career wave model (FIN) as a solution. Having found inspiration, a person can pursue a career at any stage of life and society should provide a clear path to develop competencies to the required level. In this way, motivation and education meet and learning is effective. The missing competencies required may also be relatively small and thus acquiring a full degree is not meaningful, but rather course-based learning solutions are preferable.

How do you think students in Finland are taught to find their own motivation and thus plan their studies and careers?

We do not have a national structured system for this and therefore projects, courses and exercises are left to individual teachers and other actors. Study guidance is the closest equivalent, but the time spent on it is small compared to the time spent on subject studies, and even that time is largely spent on developing technical study skills. 

At Aalto University, we have Esa Saarinen to spark ideas through philosophy (FIN), we have a Good Life Engine course running and I run the Thinking Tools course myself. When we set up the company Philosophy Academy, we ran courses like this at the University of Helsinki and Aalto. At Aalto, we are in a good position because here personal impact and its development are part of our strategy, but there is still a lot to do. There are many good frameworks for action but they are not yet systematically used in our society.

What is the price tag for Finland if people study without intrinsic motivation?

I cannot calculate such a price tag. You could always say that half of the time put into learning is lost if you are not interested in the subject. We are doing relatively well in Finland, but I hope that we will not be under the illusion that we do not need to develop anything further. I think we should invest even more in building people’s personal education and career paths and helping people to find their inner motivation. We have an opportunity to show the whole world leadership in this area.

The post Lauri Järvilehto, on motivation and learning appeared first on Self-Hack.

Ensiksi muutama lainaus Laurin aikaisemmista blogeista, jotka alustivat keskusteluamme: 

“Koneoppimisen uuden aallon seurauksena Suomen lähitulevaisuutta koskettaa työn kenties radikaalein murros ihmiskunnan historiassa. Arvioiden mukaan nykyisistä ammattialoista 9% tai jopa 47% tulee poistumaan automaation ja koneoppimisteknologian takia. Jotta pysyisimme mukana globaalissa kilpailussa, tarvitaan rohkeaa satsausta uudenlaiseen oppimis-, työllistymis- ja innovaatiopolitiikkaan. Kiihtyvän globaalin muutoksen takia työ- ja oppimiskäsityksemme täytyy päivittää.”

https://ajattelunammattilainen.files.wordpress.com/2019/04/palikkamallista_aaltomalliin.pdf

“Ongelma kuitenkin on (työelämässä), että jos oppimista ja kompetenssipuolta ei kehitetä, voidaan ennen pitkää olla tuottavia väärissä asioissa. Olennaista on hahmottaa, että mitkä ovat organisaation kannalta niitä keskeisiä, kehitettäviä asioita ja sitten mahdollistaa se kehitys.”

“Kaivetaan (tuottavan työn ohelle) tilaa, aikaa ja vapautta ihmisille itseohjautuvasti ja sisäisesti motivoidusti kehittää omaa osaamistaan ja kehittää uutta. Luodaan mahdollisuuksia.”

https://www.johdonagendalla.fi/post/lauri-jarvilehto-jatkuva-oppiminen-on-2020-luvun-yhteinen-haaste

Perustuen näihin toteamiin, aloitimme keskustelun pohtimalla onko vapaus välttämätön osa motivaation luomista, joka sitten johtaa oppimiseen ja luovuuteen?

Vapaus on yksi faktori motivaatiolla, joka koostuu sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. 

Ulkoinen motivaatio tulee siitä, että jotain tekemällä saavuttaa siitä erillisiä asioita, kuten kirjan lukemisella saavuttaa yliopisto-opintojen etenemisen. Sisäinen motivaatio ajaa lukemaan kirjan itsearvoisesti. 

Sisäistä motivaatiota tutkiessa käytän itseohjautuvuusteoriaa, jossa faktoreina vapauden lisäksi ovat onnistumisen ja osaamisen tunne tehdystä työstä eli kyvykkyys sekä yhteisöllisyys, joka kautta koemme tehdyllä työn olevan arvostettu ja vaikuttavan muihin ihmisiin. 

Motivaation faktorit voivat vaikuttaa toisiinsa, esimerkiksi vapautta lisäämällä leikkisyys ja kokeiluhalu kasvavat mikä johtaa uuden oppimiseen ja kompetenssien sekä kyvykkyyksien kehittymiseen. Toisaalta jos työntekijälle annetaan selkeää ohjausta se voi myös johtaa omien kyvykkyyksien täysimääräiseen käyttöön ja flow-tilaan. Parhaimmillaan hyvä flow-tila johtaa onnistumiseen, vastuun saamiseen, vastuu lisää vapautta ja itsevarmuutta ja ne mahdollistavat uusiin asioihin perehtymisen. 

Nykyään mediassa puhuttaa sekä opiskelijoiden että työntekijöiden jaksaminen. Onko mielestäsi vapauden lisääminen työn ja opintojen määrittelyssä tärkeä elementti jaksamisen voimavarana? Missä vapautta tarvitaan enemmän?

Kouluissa tarvitaan enemmän vapautta pohdiskella omaa elämää ja kiinnostuksen kohteita. Suomessa on ehkä hieman nostanut päätään yleistävä käsitys, jossa opiskelijat ja työntekijät nähdään samassa valossa kuin huippu-urheilijat ja heihin verrattavat suorituskeskeiset ihmistyypit. Näillä huippusuorittajilla on useita tutkintoja, vastuutehtäviä, puhuvat monta kieltä ja kipuavat työelämässä korkealle. Käsitys on pahasti väärä varsinkin, jos sitä soveltaa kaikkiin elämäntilanteisiin. Huippu-suorittajillakin on tyypillistä etsiä omia kiinnostuksen aiheita ja harrastaa yleisesti paljon eri lajeja ennen kuin löytävät sen lajin, jota haluavat vahvasti suorittaa. Esimerkkinä Teemu Selänne, joka pelasi nuorena kolmea eri lajia ennen valintaansa keskittyä jääkiekkoon.

Samanlainen tarina löytyy myös Roger Federeriltä, ja jopa sellaisilta henkilöiltä kuin Charles Darwin ja Vincent Van Gogh, jotka kokeilivat useita urapolkuja elämällään “epäonnistuen” ennen oman erityistaitonsa ilmentymistä. Lisää kirjassa Range, kirjailijalta David Epstein.

Huippusuorittaja on kuitenkin vain yksi ihmistyppi monien joukossa, ja näillä suorittavilla henkilöillä on hyvin tiedossa mihin he haluavat panostaa. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan voida rakentaa huippusuorittamisen eikä varsinkaan sen pohjalle, että kaikki tietävät mitä haluavat huippu suorittaa, jos haluavat lainkaan. Kaikilla ihmisillä ihmistyypistään riippumatta on osansa yhteiskunnassa ja samoin heillä pitäisi olla mahdollisuus pärjätä koulutuksessa. Ratkaisu ongelmaan on löytää oikea suhde motivaation, elämäntilanteen ja ihmistyypin välille. 

Suomessa voitaisiin panostaa enemmän henkilökohtaisen oppimisen kehityksen mittaamiseen kuin vertaamista vierustoveriin. Tällöin suorituskeskeiset henkilöt eivät “jyrää” arvosteluissa muita, vaan kaikki pääsevät kilpailemaan itseään vastaan. Näin toimitaan Montessoriipedagokiikassa, jossa lapset pääsevät myös vapaammin tutustumaan erilaisiin aiheisiin, löytämään omat kiinnostuksensa ja syventymään niihin. Laurin omat lapset ovat Montessori-koulussa. Trendi tähän malliin löytyy jo uudessa perusopetussuunnitelmassa, mutta matka on pitkä, sillä perinteet elävät ja opettajien koulutus muuttuu hitaammin kuin opetussuunnitelma. 

Opiskelijoiden ja myös työelämässä oleville jaksamiseen liittyy motivaatio. Suurin ongelma tulee tilanteissa, jossa henkilön odotetaan tai hän odottaa itseltänsä huippusuorituksia, vaikka motivaatio on hukassa. Tärkeää on siis ymmärtää milloin kannattaa pitää mieli tutkivassa ja kokeilevassa tilassa tyytyen perussuorituksiin ja mielekkään tavoitteen löydettyä vaihtaa vahvempaan suorittamiseen. Yhteiskunnan pitäisi tukea tätä vaihtelevaa suoritushalukkuutta. Kirjoitin siitä artikkelin, jossa ehdotin ratkaisuksi urakehityksen aaltomallia. Löydettyään inspiraation henkilö voi lähteä tavoittelemaan ammattia missä tahansa elämän vaiheessa ja yhteiskunnan pitäisi tarjota selkeä polku kompetenssien kehittämiseksi vaaditulle tasolle. Tällöin motivaatio ja koulutus kohtaavat ja oppiminen on tehokasta. Vaadittava puuttuva kompetenssi voi olla myös verrattain pieni eikä näin kokonaisen tutkinnon suorittaminen ole mielekästä, vaan paremminkin kurssikeskeiset opintoratkaisut.

Miten sinun mielestäsi Suomessa opetetaan opiskelijoita löytämään oma motivaationsa ja suunnittelemaan näin opintoja ja uraansa?

Meillä ei ole valtakunnallista rakenteellista järjestelmää tähän ja sen vuoksi hankkeet, kurssin ja harjoitteet jäävät yksittäisten opettajien ja muiden toimijoiden vastuulle. Opinto-ohjaus on lähin vastaava, mutta siihen käytetty aika aineopintoihin nähden on pieni ja sekin aika käytetään pitkälti teknisten opintohakutaitojen kehittämiseen. 

Aalto-yliopistossa meillä Esa Saarinen antaa ajatuksille sytykettä filosofian kautta, meillä on Good Life Engine-kurssi käynnissä sekä itse järjestän Ajattelun työkalut-kurssin. Perustettuamme yrityksen Filosofian Akatemia järjestimme tämän kaltaisia kursseja Helsingin yliopistossa ja Aallossa. Aallossa meillä on hyvä tilanne koska täällä henkilökohtainen vaikuttavuus ja sen kehittäminen ovat meidän strategiassa, mutta täälläkin on vielä paljon tehtävää. Monta hyvää viitekehystä toiminnalle on mutta meidän yhteiskunnassa niitä ei vielä järjestelmällisesti käytetä. 

Mikä hintalappu Suomelle koituu siitä, että ihmiset opiskelevat ilman sisäistä motivaatiota?

Sellaista hintalappua en osaa laskea. Voihan sitä aina sanoa, että puolet oppimasta menee ohi, mikäli aihe ei kiinnosta. Meillä Suomessa menee verrattain hyvin, mutta toivon ettei meille tulisi sellaista illuusiota, että nyt ei tarvitse kehittää enää mitään. Mielestäni meidän pitäisi panostaa vielä enemmän ihmisten henkilökohtaisten koulutus- ja urapolkujen rankentamiseen sekä auttaa ihmisiä löytämään sisäisen motivaationsa. Meillä on mahdollisuus osoittaa koko maailmalle johtajuutta tässä asiassa.

The post Lauri Järvilehto, motivaatiosta ja oppimisesta appeared first on Self-Hack.

Self-Hack came to Oulu University through a teaching development project and a lucky coincidence. Nina had worked on two projects focusing on developing students’ entrepreneurial skills (YYTO&YTYÄ). The startup entrepreneurship boom in Finland had really taken off after the 2015 SLUSH conference and the world record-breaking Finnish game companies. The boom had brought entrepreneurship support to the university world, and projects had been created in response. In addition to supporting the creation of growth companies, entrepreneurial skills were themselves recognised as important civic skills. Entrepreneurial skills were perceived as a response to the fourth industrial revolution, the perceived transformation of working life. It requires workers to be flexible in finding and creating work roles/identities for themselves as traditional job descriptions and career paths disappear.

Against this background, the University of Oulu had already organised business counselling and accelerator programmes. New students already had a common event at the beginning of their studies, where faculties shared problems for students to solve in teams. The purpose of this event was to encourage students to think independently and to create a team spirit among students. However, the Future Factory event was found to be more appropriate for a later stage of studies, when students’ subject knowledge and confidence in solving complex problems is more developed, rather than an orientation week. Entrepreneurship services, on the other hand, were only targeted at a small proportion of students who had grown into an entrepreneurial identity. Comprehensive entrepreneurship education was not an option. The problem was to get activities at the very beginning of the students’ entrepreneurial pathway that would activate them to think about their own studies and careers independently and thus practise the basics of entrepreneurial skills.

In 2019, Niina, who recently graduated with a Master’s degree in Education, was employed by the YYTO project and discovered the Self-Hack weekend event organised by the Oulu Entrepreneurship Society together with Creativity Squads. She attended the event because she felt it would be useful for a friend she had brought along. However, Niina was more enthusiastic about the event herself because she saw it as addressing many of the problems her fellow students were facing. Education did not guarantee secure jobs and it was anxiety-provoking for students to think about graduating, not knowing what would happen afterwards. Self-Hack provided the tools to work through the future in an encouraging and safe environment.

Self-Hack

Niina shared her experience of Self-Hack with Nina and after they both got excited about the idea, they started to take it forward at university. The aim was to create a Self-Hack as a common experience for new students at the start of their studies. So far, Self-Hack had been organised on weekends as two or three-day events. In Oulu, to facilitate the organisation of the Self-Hack, they wanted to shorten it to a one-day event, and in cooperation with Creativity Squads, a five-hour life-design hackathon was created

The planning and organisation of the event required a lot of work, not only in terms of organisation but also in terms of internal sales within the university. Niina stressed the importance of open communication and a proactive attitude in running the Self-Hack. In this way, questions from various university staff about the major project were answered. For many, it was enough to discuss and present the project with them, after which they were able to state that they felt it was working. This created a sense of ownership of the event. Self-Hack was organised separately for the education curricula planners, whom many turned to the advocates for the event. It was also good to link the Self-Hack to existing career guidance and study services, thus creating coherence within the university.

Here you can read about how Self-Hack is organised in universities like Oulu. https://www.oulu.fi/fi/self-hack

After a lively event in autumn 2019, the organising team got together to spend the evening and read student feedback on the event. They were surprised to find that the feedback was repeatedly very positive. It was clear from the feedback and from the discussions afterwards that the students really appreciated the event, which helped them to open up conversations with each other on in-depth topics and to spark new perspectives on the whole of their studies.

A dedicated course on facilitation was also created for Self-Hack facilitators, with the possibility to gain 5 study credits. Nina summarises a few tips for facilitators:

• It goes without saying that familiarising yourself with the material beforehand makes facilitation much easier. In addition to familiarising oneself with the material, one can ask colleagues or the authors of the material why an exercise works the way it does. It is not a good idea to start facilitating an exercise if you do not sign off on it yourself.
• The atmosphere should be kept light, the primary aim is not to complete the tasks but to generate good discussion.
• There is no one right way to do Self-Hack. Some groups are very talkative and insights seem to come from many sources, while some participants have many insights on paper and in their own minds, but prefer to keep them as insights. Either way is right.

In the autumn of 2020, the Covid pandemic forced the Self-Hack to be held remotely. The event was again successful, but different. In this case, the same kind of communal spirit between the students could not be established, which was unfortunate, but the Self-Hack self-reflection exercises played a more important role and the students got a lot out of them. The feedback received through the Covid-Autumn highlighted the challenges of time management and self-management that distance learning presented to students. Based on the feedback, Niina edited a special edition of the Self-Hack workbook focusing on the student’s everyday life. This version of Self-Hack was done by new students in autumn 2021, while universities were still closed.

The development of Self-Hack will continue in Oulu as Niina is responsible for developing the first-year experience for university students. After the project ended, Nina continued as an expert on collaboration between researchers and started her PhD studies in art education.

The post Self-Hack in Oulu, from a single workshop to a university-wide practice appeared first on Self-Hack.

Self-Hack päätyi Oulun ylipistoon opetuksen kehityshankkeen sekä onnekkaan sattuman kautta. Nina oli työskennellyt kahdessa opiskelijoiden yrittäjyystaitojen kehittämiseen keskittyvässä hankkeissa (YYTO&YTYÄ). Suomessa vallinnut starup-yrittäjyys-boomi oli noussut kunnolla pinnalle vuoden 2015 SLUSH-konferenssin ja maailmanennätyksiä rikkoneiden suomalaisten peliyritysten siivittämänä. Boomin myötä yliopistomaailmaan oli vahvasti tullut mukaan yrittäjyyden tukeminen, jonka myötä hankkeetkin oli luotu. Sen lisäksi että yrittäjyystaidoilla tuettiin kasvuyritysten luomista, yrittäjyystaidot itsessään tunnistettiin tärkeiksi kansalaistaidoiksi. Yrittäjyystaidot koettiin vastaukseksi neljänteen teolliseen vallankumoukseen, joksi havaittua työelämän murrosta kutsutaan. Murros edellyttää työntekijöitä joustavasti löytämään ja luomaan itselleen työrooleja/identiteettejä perinteisten työkuvien ja uraputkien kadotessa.

Näitä taustoja vasten Oulun yliopistossa oli jo järjestetty yritysneuvontaa ja -kiihdyttämö-ohjelmia. Uusilla opiskelijoilla oli jo yhteinen tapahtuma opintojen alussa, jossa tiedekunnat jakoivat ongelmia opiskelijoiden ratkaistavaksi tiimeissä. Tämän tapahtuman tarkoitus oli herättää opiskelijoita ajattelemaan itsenäisesti sekä luoda ryhmähenkeä opiskelijoiden välille. Future Factory-tapahtuman huomattiin kuitenkin sopivan orientaatioviikon sijaan paremmin myöhempään vaiheeseen opintoja, jolloin opiskelijoiden aiheosaaminen sekä itseluottamus monimutkaisten ongelmien ratkaisuun on jo pidemmälle kehittynyt. Yrityspalvelut taas kohdistuivat vain pieneen osaan yrittäjyysidentiteettiin kasvaneista opiskelijoista. Kattavasta yrityskoulutuksesta ei voitu puhua. Ongelmana oli saada opiskelijoiden yrittäjyyspolun varsinaiseen alkupäähän toimintaa, joka aktivoi opiskelijoita miettimään omia opintoja ja uraansa itsenäisesti sekä harjoittelemaan näin yrittäjyystaitojen perusteita. 

Vuonna 2019 kasvatustieteistä maisteriksi vastavalmistunut Niina työllistyi YYTO-hankkeeseen ja huomasi Oulu Entrepreneurship Societyn yhdessä Creativity Squadsin järjestämän Self-Hack viikonlopputapahtuman. Hän osallistui tapahtumaan, koska koki sen olevan mukaan ottamalleen ystävällensä hyödyllinen. Niina kuitenkin innostui tapahtumasta enemmän itse, koska näki sen koskettavan monia ongelmia joihin hänen opiskelukaverinsa törmäsivät. Kasvatustieteiden koulutus ei taannut varmoja työpaikkoja ja opiskelijoista oli ahdistavaa ajatella valmistumista, koska he eivät tienneet mitä sen jälkeen tapahtuu. Self-Hack antoi työkaluja käydä tulevaisuutta läpi rohkaisevassa ja turvallisessa ympäristössä.

Self-Hack

Niinan kertoi kokemuksestaan Self-Hackistä Ninalle ja molempien innostuttua ideasta he lähtivät viemään asiaa eteenpäin yliopistossa. Tavoitteeksi tuli luoda Self-Hackistä uusien opiskelijoiden yhteinen kokemus opintojen alkuun. Tähän mennessä Self-Hack oli järjestetty viikonloppuina kahden tai kolmen päivän toteutuksina. Oulussa haluttiin järjestelyiden helpottamiseksi lyhentää Self-Hack yhden päivän tapahtumaksi ja yhteistyössä Creativity Squadsin kanssa syntyi myöhemmin yleistynyt viiden tunnin life-design hackathon. 

Tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen vaativat paljon työtä, eikä kaikki liittynyt vain järjestelyihin vaan myös tapahtuman sisäiseen myyntiin yliopistossa. Niina painotti avoimen viestinnän ja proaktiivisen asenteen tärkeyttä Self-Hackin läpiviemisessä. Tällöin eri yliopistohenkilöstön kysymyksiin suurprojektista saatiin vastauksia. Monille riitti, että heidän kanssaan keskusteli ja esitteli hanketta, jonka jälkeen he pystyivät toteamaan sen olevan mielestään toimivan. Tämä loi osallisuuden tunnetta tapahtumaa kohden. Koulutussuunnittelijoille erikseen järjestetyssä Self-Hackistä löytyi tapahtumalle monta puolestapuhujaa. Oli myös hyvä yhdistää Self-Hack jo olemassa oleviin uraohjaus- ja opintopalveluihin luoden näin yhtenäisyyttä yliopiston sisällä.

Tässä välissä voit lukea miten Self-Hack järjestetään korkeakouluissa, kuten Oulussa. https://www.oulu.fi/fi/self-hack

Vauhdikkaan tapahtuman jälkeen syksyllä 2019 järjestäjätiimi kokoontui yhteen viettämään iltaa sekä lukemaan opiskelijoiden palautetta tapahtumasta. He olivat yllättyneitä palautteen ollessa toistuvasti erittäin positiivista. Palautteista ja jälkikäteen käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että opiskelijat todella arvostivat tapahtumaa, joka auttoi heitä avaamaan keskustelun toistensa kanssa syvällisistä aiheista ja herättämään uusia näkökulmia koko opintoja nähden.

Self-Hack fasilitoijille luotiin myös oma fasilitointiin erikoistunut kurssi, jossa on mahdollisuutta opiskella 5-opintopisteen verran. Tähän haastatteluun Nina summaa fasilitoijille ohjeiksi muutaman vinkin

• Tavallaan itsestään selvyys, että materiaaliin tutustuminen etukäteen helpottaa fasilitointia huomattavasti. Sen lisäksi että materiaaliin tutustuu, sisällöstä voi kysyä rohkeasti kollegoilta tai materiaalin tekijöiltä, miksi jokin harjoitus toimii kuten se toimii. Harjoitusta ei kannata ryhtyä fasilitomaan mikäli sitä ei itse allekirjoita. 
• Ilmapiiri kannattaa pitää kevyenä, tehtävien suorittaminen ei ole ensisijainen tavoite vaan hyvän keskustelun synnyttäminen
• Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä Self-Hackiä. Jotkin ryhmät ovat erittäin puheliailta ja oivalluksia kuuluu tulevan useita, jotkut osallistujat taas oivaltavat paljon paperilla ja omassa mielessä, mutta pitävät mieluummin oivalluksena sisällään. Kumpikin tapa on oikein. 

Syksynä 2020 Covid-pandemia pakotti Self-Hackin järjestettäväksi etänä. Tapahtuma oli jälleen onnistunut, mutta erilainen. Tällöin samanlaista yhteishenkeä ei päässyt muodostumaan opiskelijoiden välille, joka oli valitettavaan, mutta Self-Hack itsereflektointitehtävien rooli korostui ja opiskelijat saivat niistä paljon irti. Korona syksyn kautta saatu palaute korosti ajankäytön ja itsensä johtamisen haasteita, joita etäopiskelusta seurasi opiskelijoille. Palautteen pohjalta Niina muokkasi Self-Hack työkirjasta opiskelijan arkeen keskittyvän erityispainoksen. Tämän version Self-Hackistä kävivät uudet opiskelijat syksyllä 2021 yliopistojen edelleen pääsääntöisesti ollessa kiinni. 

Self-Hackin kehitys jatkuu Oulussa Niinan vastatessa yliopiston opiskelijoiden ensimmäisen vuoden kokemuksen kehittämisestä. Nina jatkoi hankkeen päätyttyä tutkijoiden välisen yhteistyön asiantuntijana sekä aloittaa tohtoriopintojaan taidekasvatuksessa.

The post Self-Hack Oulussa, yksittäisestä työpajasta yliopiston yleiseksi käytännöksi appeared first on Self-Hack.

Nelli had already heard about Self-Hack while working in the employment services of the City of Tampere. She facilitated job-search groups where job-seekers toured together in relevant places in Tampere, learning job-search skills at the same time. One of these places was the Tribe Tampere association’s co-working space P47, where the community manager of the space and one of the founders of Self-Hack, Vesa-Matti Ruottinen, introduced the space and his own career to the group. The presentation was very inspiring and instructive on the career. After it, Nelli [EK1] and her colleagues asked more questions about Self-Hack, which had been one of the elements of the presentation. The conversation led them to ask their supervisor if the Self-Hack as a group coaching method could be piloted in the city of Tampere and she said yes. Nelli gives a lot of credit to her supervisor Annika Peltomaa, whose developmental spirit made a quick pilot possible.

After Nelli was moved to a new job in career guidance at TAMK, Self-Hack was already in the organisation’s pipeline and she joined the executive team with Minna and Elli. Minna had the project in hand from the TAMK side and Elli, who is finishing her Master’s degree in Education and had started working as an expert in the student union Tamko, supported the project. They describe the project as challenging but also inspiring. Organisational advice came from Oulu, where Niina Marostenmäki and Nina Jackson had already organised one Self-Hack for over a thousand students a year earlier. The Self-Hack received support from a funded project Continuous Learning, which helped enhance the experience of the event for the students and facilitators. For example, the team organised an after-party for all the organisers and facilitators.

Minna describes her work at TAMK as a career services planner. In her work, it is important to understand the whole arc of student career guidance, where employment is at the tip of the iceberg. For them, Self-Hack is a good nudge towards the world of career planning so that one’s own career is already on one’s mind in one way or another at the beginning of studies, not only after they have finished. Self-Hack also increases students’ self-esteem, which is a strong foundation for motivating their studies and for maintaining their own well-being. Higher education requires self-initiative in building one’s own future, and TAMK in particular wants to develop this culture.

Elli sees two specific strengths in Self-Hack: peer guidance and attachment to the university community, which she wants to develop further by bringing the tutors into the programme. The idea is that being a tutor will include facilitating Self-Hack for new students and especially for their own tutoring groups[EK3], students can practice life planning together. This would solve the problem of recruiting facilitators for a life planning day for over a thousand students. Peer support comes naturally from tutors, they know how to tell about the university world as they have just experienced it themselves and guide new people into it. Self-Hack serves as a tool for attachment to higher education in a human way by providing an opportunity to get to know your peer group and share deep views on life, studies, and career.

Tips for organising a Self-Hack at TAMK:

Self-Hack is an organic process in our university, developing constantly. The first implementation was the most spectacular of all with the physical implementation, student badges, balloons, after party, and the initial learning. In the winter of 2021, the team organised Self-Hacks for over 100 students remotely with six instructors. Overall, the Self-Hack days have been very rewarding, both for participants and facilitators. The new facilitators tend to be nervous about their own skills at the beginning of the day, but are excited about their own performance at the end of the day. Students already know to “trust the process” of facilitation instructions.

Communication has been the main tool for success in the organisation of Self-Hacks. Both  with the colleagues in university who may wonder about the new programme and with the new students who are in the middle of a busy orientation week. Self-Hack, while often inspiring, is not always suitable for everybody in all situations, which is why at TAMK it is okay if a student wants to leave the exercise unfinished. TAMK also has university social workers on standby in case an exercise stirs up strong emotions, which is not often the case. Self-Hack is therefore experienced individually by each person. The feedback has also shown that the participants experience the workshop in different ways. One participant wants more time for discussion, while another would like to reflect more and squeeze that time from the discussions.

The experience gained after the first implementation has helped the team to learn how to apply and further develop Self-Hack. So far, it has already been implemented three times in the autumn and spring semesters. The future of life planning is therefore a daily reality at TAMK, where its advantages in terms of career and study guidance are recognised. Now Self-Hack addresses the growing concern about Covid-pandemics’ impact on students’ well-being. Elli, Minna and Neli hope that life planning will be a regular feature for students as their studies progress. For example, Self-Hack Career Playbook exercises could be used with students in the final stages of their studies.

Your favourite Self-Hack exercise

Nelli – alternative lives

Elli – Alternative Lives, but if you have to choose another one, My Values, I have also used it to support my team in board work

Minna – Wheel of Life, even if I would do it multiple times there is always a new angle to my life

The post Self-Hack TAMK, towards comprehensive career planning for students appeared first on Self-Hack.

Nelli oli kuullut Self-Hackistä jo työskennellessään Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa. Hän ohjasi työnhakuryhmiä, joissa työnhakijat kiersivät yhdessä erilaisissa paikoissa Tampereella oppien samalla työnhakuun liittyviä taitoja. Yksi näistä paikoista oli Tribe Tampere-yhdistyksen yhteistyöskentelytila, sittemmin muuttanut P47, jossa paikan yhteisömanageri ja yksi Self-Hackin perustajista Vesa-Matti Ruottinen esitteli tilaa ja omaa työuraansa ryhmälle. Esitys oli erittäin inspiroiva ja opettavainen, jonka jälkeen Nelli [EK1] kollegoineen innostui kysymään lisää Self-Hackistä joka oli ollut yksi esityksen osa. He kysyivät esihenkilöltään voisiko ryhmävalmennuksen ottaa pilottiin Tampereen kaupungilla ja tämä sanoi kyllä. Nelli antaa paljon kiitosta esihenkilölleen Annika Peltomaalle, jonka kehityshenki mahdollisti nopean kokeilun. 

Nellin vaihdettua työtään uraohjaukseen TAMKiin oli Self-Hackiä jo suunnitteilla ja hän liittyi tiimiin Minnan ja Ellin kanssa. Minnalla oli projektista langat käsissä TAMK:in puolelta ja Elli kasvatusteiden maisteritutkintoa viimeistelevä ja opiskelijakunnan Tamkon uutena asiantuntijana [EK2] tuki projektin läpivientiä. He kuvaavat hanketta vaativaksi, mutta myös inspiroivaksi. Järjestämisneuvoja saatiin Oulusta, jossa Niina Marostenmäki ja Nina Jackson vuotta aiemmin olivat järjestäneet jo yhden Self-Hackin yli tuhannelle opiskelijalle. Self-Hackin saadessa tukea rahoitetusta hankkeesta tapahtuman elämyksellisyyteen, opiskelijoiden ja fasilitaattoreiden kokemukseen voittiin panostaan, esimerkiksi tiimi järjesti karonkan järjestäjille ja fasilitoijille. 

Minna kuvailee työtään TAMKissa urapalveluiden suunnittelijana. Heille tärkeää on ymmärtää koko opiskelijan uraohjauksen kaari, jossa työllistyminen on vain jäävuoren huippu. Self-Hackin he näkevät hyvänä tönäisynä kohti urasuunnittelun maailmaa, siten että oma ura on mielessä tavalla tai toisella jo opintojen alussa eikä vasta niiden päätyttyä. Self-Hack myös lisää opiskelijoiden itsetuntemusta, joka on vahva pohja opinnoille sekä oman hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Korkeakouluopiskelu vaatii oma-aloitteisuutta oman tulevaisuuden rakentamisesta ja tätä kulttuuria erityisesti TAMKissa halutaan kehittää.

Elli näkee Self-Hackissä kaksi erityisvahvuutta vertaisohjaamisen ja kiinnittymisen, joita lisätäkseen hän on tuomassa tuutoritoimintaa mukaan ohjelmaan. Ideana on, että tutorointiin kuuluu Self-Hackin fasilitointi uusille opiskelijoille ja näin omissa tuutoriryhmissään[EK3]  opiskelijat pääsevät yhdessä treenaamaan elämänsuunnittelua. Tämä ratkaisisi fasilitaattoreista olevan pulan sekä resurssikysymyksin siitä mistä saadaan apukäsiä yli tuhannen opiskelijan elämänsuunnittelupäivään. Vertaisuus tulee tuutoreilta luonnostaan, he osaavat kertoa korkeakoulumaailmasta sen kokeneena ja ohjata ja opastaa uusia siihen mukaan. Self-Hack toimii työkaluna korkeakouluun kiinnittymisessä tarjoamalla mahdollisuuden tutustua omaan ryhmään ja jakaa syvällisemmin ajatuksia kanssa opiskelijoiden kanssa johtaen vertaistukeen ja -kannustamiseen. 

Vinkkejä Self-Hackin järjestämiseen TAMKista kuuluu näin:

Self-Hack elää prosessina korkeakoulussamme. Ensimmäinen toteutus oli kaikista näyttävin fyysisen toteutuksen, haalarimerkkien, ilmapallojen, karonkan ja ensiopettelun myötä. Tänä talvena taas järjestimme yli sadalle opiskelijalle Self-Hackit etänä kuuden ohjaajan voimin. Yleensä ottaen Self-Hack päivät ovat olleet erittäin palkitsevia, niin osallistujille kuin fasilitaattoreille, joita jännittää oma osaaminen päivän alussa, mutta päivän lopussa ovatkin innostuneita omasta vedostaan. Heitä rohkaisemaan on jo kehkeytynyt opiskelijoiden keskuudessa vakiintunut kannustus “luota prosessiin”. 

Järjestämissä viestintä on ollut tärkein työkalu onnistumiselle. Sekä korkeakoulun sisällä kollegat saattavat ihmetellä uutta ohjelmaa, mutta myös kiireisen viikon keskellä uudet opiskelijat saattavat olla ihmeissään, missä tässä Self-Hackissa on kyse. Self-Hack vaikka onkin usein innostava, se ei aina sovi kaikille kaikkiin tilanteisiin, siksi TAMKissa on okei, mikäli opiskelija haluaa jättää harjoituksen kesken. TAMKissa on myös opintokuraattoreita valmiudessa, mikäli jokin harjoitus herättää vahvoja tunteita, jota ei kuitenkaan usein tapahdu. Self-Hackin jokainen kokee siis yksilöllisesti. Myös palautteista on käynyt ilmi, että osallistujat kokevat työpajan eri tavoin, ja siinä missä yksi osallistuja kaipaa esimerkiksi enemmän aikaa keskustelulle, toinen haluaisi pohtia enemmän ja nipistää aikaa keskusteluista.

Ensimmäisen toteutuksen jälkeen saadulla kokemuksella järjestäjätiimi onkin oppinut soveltamaan ja jatkokehittämään Self-Hackia. Tähän asti se onkin toteutettu jo kolme kertaa syys- ja kevät lukukausina. Elämänsuunnittelun tulevaisuus onkin arkea TAMKissä jossa sen ura- ja opinto-ohjaukseen liittyvät edut tunnistetaan, joidenka lisäksi erityisesti korona-vuosina kasvanut huoli opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttamisesta puhuvat Self-Hackin järjestämisen puolesta. Tulevaisuudessa Elli, Minna ja Neli toivovatkin elämänsuunnittelun olevan säännöllisesti läsnä opintojen edetessä. He pohtivat miten Self-Hack Career Playbookin harjoitteita voisi käyttää opintojen loppuvaiheilla olevien opiskelijoiden kanssa. 

Suosikki Self-Hack harjoituksenne

Nelli – vaihtoehtoiset elämät

Elli – Vaihtoehtoiset elämät, mutta jos täytyy valita toinen, niin Omat arvot, olen käyttänyt sitä myös tukemaan tiimiä hallitustyöskentelyssä

Minna – Wheel of Life, vaikka tekisi sen kuinka monta kertaa, niin joka kerralla löytyy jokin uusi näkökulma omaan elämään

The post Self-Hack TAMK, kohti opiskeluiden kattavaa urasuunnittelua appeared first on Self-Hack.