Otteita Suomen mielenterveysstrategiasta 2020-2030

Suomen mielenterveys strategia käsittelee mielenterveyttä jokaista ihmistä koskevana ilmiönä, johon täytyy panostaa koko yhteiskunnan laajuudella. Mielenterveys on siis lähtökohtaisesti positiivinen voimavara, jota pyritään ensisijaisesti ylläpitämään ja tukemaan. Näin ollen yhteiskunnan pitäisi panostaa niihin asioihin, jotka ehkäisevät mielenterveyshäiriöiden syntymistä sen sijaan että panostetaan yksinomaan hoitamaan mielenterveyshäiriöitä. Tähän me myös Creativity Squadsissa myös panostamme auttamalla ihmisiä löytämään keinot ja suunnan mielekkääseen elämään. Esittelen haastattelun alustukseksi otantoja Suomen mielenterveysstategiasta 2020-2030. Samin kuvailee strategiaa ohjenuorana, jonka perustalle kukin Suomen hallitus voi perustaa oman mielenterveysohjelmansa. Hänen haastattelunsa alkaa jutun puolessavälissä.

”Mielenterveyden merkitys yhteiskunnassa on kasvanut. Taustalla on suuria yhteiskunnallisia muutoksia: teknologinen kehitys on kiihtynyt, ihmiset muuttavat kaupunkeihin ja maasta toiseen ja arvot ja elämäntyylit ovat monipuolistuneet. Työelämässä koulutuksen ja jatkuvan oppimisen merkitys on kasvanut, ja yhä useampi tekee työtä, jossa kognitiivinen kuormitus ja stressi ovat arkipäivää. Muuttuvassa ympäristössä hyvä mielenterveys on yksilöille yhä tärkeämpi voimavara. Se tukee tasapainoista elämää ja luo edellytyksiä toimia erilaisten yhteisöjen osana. Elämän eri osa-alueilla on mahdollisuus ja jopa pakko tehdä erilaisia valintoja, ja siksi psyykkinen joustavuus, mukautumiskyky, uuden oppiminen ja kyky tehdä itsenäisiä päätöksiä ovat muuttuneet entistä tarpeellisemmiksi ominaisuuksia.”

Strategian kärkiä ovat

1. Mielenterveys pääomana
2. Lasten ja nuorten mielenterveys
3. Mielenterveysoikeudet
4. Tarpeenmukaiset ja laaja-alaiset palvelut
5. Mielenterveysjohtaminen

Mitä mielenterveys pääomana on?

”Mielenterveys on tärkeimpiä asioita ihmisen elämässä. Se vaikuttaa kaikkeen terveyteen, hyvinvointiin, ihmissuhteisiin, opiskeluun, työhön ja koko elämän kulkuun. Ihmisten hyvä mielenterveys vahvistaa luottamusta, vastavuoroisuutta ja yhteenkuuluvuuden tunnetta yhteiskunnassa.”

”Yksilön näkökulmasta vahvan mielenterveyden ylläpitämiseen kuuluu mielenterveysosaaminen ja -taidot. Mielenterveysosaaminen tarkoittaa tietoa ja ymmärrystä mielenterveydestä voimavarana ja terveyden osa-alueena, mielenterveyden suoja- ja riskitekijöistä sekä keinoista vahvistaa mielenterveyttä. Mielenterveysosaamiseen sisältyy mielenterveyteen liittyvien asenteiden ja käsitysten tunnistaminen ja ymmärtäminen.”

”Mielenterveystaidot ovat tunne-, tietoisuus- ja vuorovaikutustaitoja, joustavuutta selviytyä elämänkriiseistä ja kykyä säädellä kuormitusta ja stressiä sekä luoda merkityksellisiä suhteita muihin ihmisiin. Niillä tarkoitetaan myös kykyä hallita ja säädellä impulsseja, jotka voisivat johtaa vahingolliseen päihteiden käyttöön tai muulla tavalla ilmenevään vahingolliseen elämää hallitsevaan toimintaan. Mielenterveystaitoihin sisältyvät myös arjen taidot sekä itsessä ja muissa olevien psyykkisten voimavarojen tunnistaminen ja niiden hyödyntäminen tasapainon rakentamisessa työn, opiskelun, levon ja vapaa-ajan välillä. Mielenterveyden ja sen heikkenemisen puheeksi ottaminen ovat osa mielenterveystaitoja, samoin kuin valmius arvioida, milloin omat voimavarat eivät riitä ja milloin tarvitaan ammattilaisten apua.”

Strategiaan merkittyjen toimenpiteiden kautta näihin tuloksiin voidaan päästä esimerkiksi tavoitteilla, jotka liittyvät läheisesti Self-Hackin kaltaisiin elämänsuunnitteluharjoituksiin.

– Lisätään mielenterveysosaamista ja -taitoja varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä erilaisin hankkein että opetussuunnitelmia kehittämällä. (Mielenterveyspääoma)

– Lisätään koulutusten ja ohjelmatyön avulla mielenterveysosaamista ja -taitoja työpaikoilla, työelämän muutoskohdissa ja johtamisessa. Henkilöstön työhyvinvointi on organisaatioiden tärkein pääoma, ja mielenterveys on keskeinen osa sitä. Parannetaan keinoja tunnistaa henkilöstön kuormitusta ja työuupumusta. Valmistellaan työelämän ja hyvän mielenterveyden toimenpideohjelma. (Mielenterveyspääoma)

– Kasvuikäisten mielenterveystaitojen ja hyvän itsetunnon kehittymistä vahvistetaan lisäämällä tietoa hyvistä käytännöistä, panostamalla mielenterveystaitoja edistävien työtapojen koulutukseen sekä vaikuttamalla toimintakulttuuriin varhaiskasvatuksessa, perusopetuksessa ja toisen asteen koulutuksessa. (Lasten ja nuorten mielenterveys)

Tämän linjauksen täytäntöönpano edellyttää osaamisen, johtamisen ja eri tahojen yhteistyön suunnitelmalista hyödyntämistä. Pelitermein: koko joukkue – järjestökentän osaajista erikoissairaanhoidon toimijoihin on saatava pelaamaan samaan suuntaan (Tarpeenmukaiset ja laaja-alaiset palvelut)”

Lähteet:

Sami Pirkolan tiivistelmä strategiasta: https://stm.fi/documents/1271139/12804033/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf/afe8528b-7e22-fe90-6334-c04a8fd00453/SamiPirkola_mielenterveysstrategia_11.2.2020.pdf?t=1583244275000

Sosiaali- ja terveysministeriön laajempi julkaisu
https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/162053/STM_2020_6.pdf?sequence=4&isAllowed=y

Haastattelussa sosiaalipsykiatrian professori Sami Pirkola

Sami on strategiaa valmistellessaan tuonut esille palvelujärjestelmätutkimuksia, joissa kuvataan hänen ammattinsa edustajat, kuten kliiniset psykiatrit, psykologit ja psykoterapeutit yhtenä mielenterveyden palvelukokonaisuuden osana. Tässä ajattelutavassa ymmärretään, että varsinainen mielenterveys ei ole vain kouluttuneen ammattikunnan tuottamaa palvelua vaan moninainen kokonaisuus, johon yksilön elämässä useat toimijat vaikuttavat. Helppona esimerkkinä on kliinisten ammattilaisten ja esimerkiksi opinto-ohjaajien yhteistyö opiskelijaa koskevissa asioissa. Yhtenä viimeaikaisimmista painopisteistä Sami nimeää yhteisöiden kiinnittymisen ihmisten elämään esimerkiksi osana mielenterveyden kuntoutusta. Tällöin itse kliininen terapia ei vain paikkaa mielenterveyden aukkoja vaan osana palvelukokonaisuutta auttaa yksilöä kohti mielekästä elämää, joka esimerkiksi yhteisöiden kautta usein saavutetaan.

Yhtenä esimerkkinä uudenlaisesta yhteisöllisyydestä Sami osallistui taannoin sata syyspäivää ryhmään, joka netin välityksellä jakoi sekä kommentoi rakentavasti jokaiselta syyspäivältä jäseniensä ottamia luontokuvia. Netissä toimiva yhteisö innosti ja piristi ryhmän jäseniä sekä johti monin elämän muutoksiin kuten harrastuksen syventymiseen ja jopa parisuhteen solmimisiin ryhmäläisten välillä syyspäivien jo päätyttyä. Sami pohtiikin, miten tämän kaltaisia yhteisöitä voitaisiin paremmin kiinnittää mielenterveyspalvelukokonaisuuksiin tai suoraan sanottuna ihmisten elämään. Samin näkökulmasta tänä päivänä yhteiskunnalla on suuri tarve sosiaalisille innovaatioille, sillä ainakin psykiatrian ammattilaisille yhteisöihin ohjatut hoitoratkaisut ovat varsin kehittymättömiä, vaikka niiden potentiaali on jo pystytty todentamaan.

Näin aiheesta kiinnostuneena Sami tutustui ennakolta Self-Hack uratyökirjaan ja antoi siitä palautetta omasta psykiatrian näkökulmastaan. Selkeästi esiin nousi My Life Story-Map harjoitus, jossa esitetään oman elämän kulku tähän pisteeseen asti erilaisten elämän osa-alueiden kautta. Narratiivin luominen ja kertominen on tunnistettu tehokkaaksi työkaluksi mielenterveyden hoidossa. Sami myös antoi rakentavaa palautetta erityisesti yksittäisten tehtävien esittelylle. Kliinisestä näkökulmasta on tärkeää, että tutkittu tieto harjoituksen tarkoituksesta ja tehokkuudesta tulee ilmi. Yleisesti hän sanoi, että kirja on uskottava, esimerkiksi Stanfordin yliopiston viitteiden vuoksi.

Uskottavuuden ongelmia Sami näkee yhteiskunnallisessa mielenterveystyössä. Self-help kirjojen ollessa suosittuja ja erilaisiin uskomuksiin perustuvat hoitometodit taistelevat hänen edustamaansa akateemista ajatteluaan vastaan. Psykiatriassa jonkin hoitokeinon kehittämiseen on usein käytetty yli sata vuotta kokemuksia, tutkimustyötä ja tieteellistä raportointia. Samalla monia olettamuksia ollaan voitu kumota todisteiden kautta. Jotkin toimijat taas eivät syystä tai toisesta välitä tutkitusta tiedosta vaan julkaisevat hoito-ohjeitaan ilman takeita niiden toimivuudesta. Jos jotain positiivista tästä on haettava, Sami sanoo että ne voivat innostaa jotain henkilöä kiinnittämään mielenterveystaitoihinsa huomiota, toivoen kuitenkin että haitallisia käytäntöjä korjataan, siinä missä vaikka haitallisia kuntosalitreenejä.

Tämä on iso haaste Suomen mielenterveysstrategian onnistumiselle. Miten tuoda yhteen kliinisen mielenterveyden ammattilaiset, mielenterveystaitoja opettavat ja valmentavat sekä mielenterveyteen vaikuttavat tahot kuten opetus, työpaikat ja yhteisöt siten, että aiheesta voidaan puhua yhteisellä kielellä. Esimerkiksi itseltään ja lääkärikollegoiltaan Sami toivoo kansanomaisempaa tapaa puhua mielenterveydestä ja jargonin vähentämistä. Keskustelun tueksi olisi hienoa saada mittaristo sosiaalisen arvon kehittämisestä, sillä sosiaalisten innovaatioiden ja monen tahon osallistuessa mielenterveystalkoisiin, on erittäin tärkeää, että uusien toimintatapojen toimivuus voidaan todeta.

Haastattelun summatakseen Sami mainitsee, että mielenterveyden parantaminen on monisyinen ja -tahoinen prosessi. Hyvä mielenterveys on kytköksissä tasapainoiseen ja miellyttävään elämään. Siksi on ristiriitaista ”parantaa” henkilö ilman että hänen elämässään mahdollisine ongelmineen pyritään luomaan muutosta. Siksi mielenterveystyö onkin pohjimmiltaan kunkin yksilön hyvän ja tyydyttävän elämän löytämistä, mahdollistamista ja vahvistamista.

The post Vahva terve mieli appeared first on Self-Hack.

Self-Hack fasilitoija ja ohjelman vetäjä Riika-Stiina Laurokarin tausta on yhteiskuntatieteistä, josta hänellä on maisterin tutkinto. Opintonsa hän suoritti Tampereen yliopistosta, kolmessa eri yliopistossa Aasiassa sekä hyödyntäen etäopiskeluiden suomaa vapautta, Riika-Stiina matkusti useassa eri maassa ja vietti suuren osan ajastaan ulkomailla. Ennen OMA-valmentaja rooliaan Tampereen kaupungilla hän ehti työskennellä kahdessa yksityisessä uravalmennuspalveluita tarjoavassa yrityksessä valmentajana sekä Tampereen kaupungilla yrityskoordinaattoria. 

OMA-valmentajan työssä Riika-Stiinan työnkuvaan kuului vastata asiakkaiden yhteydenottoihin liittyen esimerkiksi työttömyysturvaan ja/tai työnhaun tukemiseen. Joskus paras ratkaisu työllistymisen sijaan on opiskeluihin hakeutuminen tai yrityksen perustaminen. Näihin liittyen Riika-Stiina tekee projektiyhteistyötä Tampereen kaupungin eri osastojen sekä Tampereen korkekouluyhteisön  kanssa. Työtehtäviin on kuulunut myös uusien työntekijöiden perehdyttäminen työllisyyspalveluiden työtehtäviin . 

Työnsä hän kokee luontevaksi, sillä uravalmentamisen lisäksi Riika-Stiinan vahvuutena on tehdä hankalista byrokraattisista toimista selkeitä. Tästä hän on saanut paljon kiitosta asiakkailtaan. 

Self-Hack

Self-Hackiin Riika-Stiina tutustui esihenkilönsä ehdotettua hänelle projektin haltuunottoa. Koska projekti oli suunnattu korkeasti koulutettuille nuorille työnhakijoille Riika-Stiina päätti tutustua asiaan. Self-Hackin kehittäjiin Vesa-Matti Ruottiseen ja Anna Pilchiin tutustuttuaan Riika-Stiina innostui aiheesta kunnolla ja päätti lähteä projektin vetoon.

“Vähän sattuman kaupalla, mutta se oli onnekas sattuma”

Self-Hack tuo Riika-Stiinan työhön syventävän ulottuvuuden. Self-Hack mahdollistaa hänen irtautumisen ohjaajan roolista ja vaihtamaan fasilitointiin, jossa hänen ei tarvitse tietää oikeita vastauksia työnhakijoille. Tällöin osallistujat ajattelevat ja toimivat proaktiivisemmin. Riika-Stiinan tavoitteena onkin turvallisen tilanteen luominen sekä osallistujien kannustaminen keskusteluun.

Asiakkaiden näkökulmasta vertaistuen saaminen on Self-Hackin parhaita puolia. Asiakkaat voimaantuvat huomatessaan etteivät paini ongelmiensa kanssa yksin ja kokiessaan voivansa auttaa muita. Riika-Stiinalle parhaita hetkiä ovat kuulla asiakkaiden kiittävän toisiansa. Self-Hackin järjestäminen tuo hänelle vaihtelua muuhun työhön, jossa hän oppii paljon asiakkaistaan ja työnsä luonteesta. Kurssin järjestäminen tuo hänelle myös paljon hyvää energiaa ja fiilistä, erityisesti asiakkaidenkin siitä tykätessä.

Vinkkeinä fasilitoijille Riika-Stiina suosittelee varaamaan kursseille riittävästi aikaa etukäteen kalenterista. Tämän vuoksi hän ei suunnittele niitä pahimpiin ruuhka-aikoihin keskikesälle ja -tavelle. Vastuuhenkilöitä pitää olla vähintään kaksi, mieluiten kolme mahdollisten sairauksien vuoksi sekä yhdessä on mukavampi tehdä samalla tieto vaihtuu ja oppiminen kertyy työryhmän sisällä.

Fasilitoijien kannattaa myös tehdä tehtävät itse, jotta ymmärtävät minkälaisia ajatuksia ne osallistujissa herättävät. Tällöin keskustelun virittäminen on helpompaa ja ymmärtää millaisia ajatuksia osallistujat ovat valmiita jakamaan. 

Tulevaisuudessa Riika-Stiina toivoo näkevänsä enemmän Self-Hackiä ja muita elämänsuunnittelu metodeja työpaikoilla, jotta työnantajat ymmärtäisivät paremmin mitä työntekijät hakevat työltään ja uraltaan. Riika-Stiina on kokenut Self-Hackistä paljon hyötyä, koska sen harjoitusten avulla hän on nähnyt tulevaisuudesta mahdollisuuksia jotka motivoivat hänet toimimaan parhaimmiten päivätyössään.

The post Self-Hack-uraohjelman pilotointi Tampereen kaupungin työllisyyspalveluiden kanssa appeared first on Self-Hack.

Ensiksi muutama lainaus Laurin aikaisemmista blogeista, jotka alustivat keskusteluamme: 

“Koneoppimisen uuden aallon seurauksena Suomen lähitulevaisuutta koskettaa työn kenties radikaalein murros ihmiskunnan historiassa. Arvioiden mukaan nykyisistä ammattialoista 9% tai jopa 47% tulee poistumaan automaation ja koneoppimisteknologian takia. Jotta pysyisimme mukana globaalissa kilpailussa, tarvitaan rohkeaa satsausta uudenlaiseen oppimis-, työllistymis- ja innovaatiopolitiikkaan. Kiihtyvän globaalin muutoksen takia työ- ja oppimiskäsityksemme täytyy päivittää.”

https://ajattelunammattilainen.files.wordpress.com/2019/04/palikkamallista_aaltomalliin.pdf

“Ongelma kuitenkin on (työelämässä), että jos oppimista ja kompetenssipuolta ei kehitetä, voidaan ennen pitkää olla tuottavia väärissä asioissa. Olennaista on hahmottaa, että mitkä ovat organisaation kannalta niitä keskeisiä, kehitettäviä asioita ja sitten mahdollistaa se kehitys.”

“Kaivetaan (tuottavan työn ohelle) tilaa, aikaa ja vapautta ihmisille itseohjautuvasti ja sisäisesti motivoidusti kehittää omaa osaamistaan ja kehittää uutta. Luodaan mahdollisuuksia.”

https://www.johdonagendalla.fi/post/lauri-jarvilehto-jatkuva-oppiminen-on-2020-luvun-yhteinen-haaste

Perustuen näihin toteamiin, aloitimme keskustelun pohtimalla onko vapaus välttämätön osa motivaation luomista, joka sitten johtaa oppimiseen ja luovuuteen?

Vapaus on yksi faktori motivaatiolla, joka koostuu sisäisestä ja ulkoisesta motivaatiosta. 

Ulkoinen motivaatio tulee siitä, että jotain tekemällä saavuttaa siitä erillisiä asioita, kuten kirjan lukemisella saavuttaa yliopisto-opintojen etenemisen. Sisäinen motivaatio ajaa lukemaan kirjan itsearvoisesti. 

Sisäistä motivaatiota tutkiessa käytän itseohjautuvuusteoriaa, jossa faktoreina vapauden lisäksi ovat onnistumisen ja osaamisen tunne tehdystä työstä eli kyvykkyys sekä yhteisöllisyys, joka kautta koemme tehdyllä työn olevan arvostettu ja vaikuttavan muihin ihmisiin. 

Motivaation faktorit voivat vaikuttaa toisiinsa, esimerkiksi vapautta lisäämällä leikkisyys ja kokeiluhalu kasvavat mikä johtaa uuden oppimiseen ja kompetenssien sekä kyvykkyyksien kehittymiseen. Toisaalta jos työntekijälle annetaan selkeää ohjausta se voi myös johtaa omien kyvykkyyksien täysimääräiseen käyttöön ja flow-tilaan. Parhaimmillaan hyvä flow-tila johtaa onnistumiseen, vastuun saamiseen, vastuu lisää vapautta ja itsevarmuutta ja ne mahdollistavat uusiin asioihin perehtymisen. 

Nykyään mediassa puhuttaa sekä opiskelijoiden että työntekijöiden jaksaminen. Onko mielestäsi vapauden lisääminen työn ja opintojen määrittelyssä tärkeä elementti jaksamisen voimavarana? Missä vapautta tarvitaan enemmän?

Kouluissa tarvitaan enemmän vapautta pohdiskella omaa elämää ja kiinnostuksen kohteita. Suomessa on ehkä hieman nostanut päätään yleistävä käsitys, jossa opiskelijat ja työntekijät nähdään samassa valossa kuin huippu-urheilijat ja heihin verrattavat suorituskeskeiset ihmistyypit. Näillä huippusuorittajilla on useita tutkintoja, vastuutehtäviä, puhuvat monta kieltä ja kipuavat työelämässä korkealle. Käsitys on pahasti väärä varsinkin, jos sitä soveltaa kaikkiin elämäntilanteisiin. Huippu-suorittajillakin on tyypillistä etsiä omia kiinnostuksen aiheita ja harrastaa yleisesti paljon eri lajeja ennen kuin löytävät sen lajin, jota haluavat vahvasti suorittaa. Esimerkkinä Teemu Selänne, joka pelasi nuorena kolmea eri lajia ennen valintaansa keskittyä jääkiekkoon.

Samanlainen tarina löytyy myös Roger Federeriltä, ja jopa sellaisilta henkilöiltä kuin Charles Darwin ja Vincent Van Gogh, jotka kokeilivat useita urapolkuja elämällään “epäonnistuen” ennen oman erityistaitonsa ilmentymistä. Lisää kirjassa Range, kirjailijalta David Epstein.

Huippusuorittaja on kuitenkin vain yksi ihmistyppi monien joukossa, ja näillä suorittavilla henkilöillä on hyvin tiedossa mihin he haluavat panostaa. Yhteiskuntaa ei kuitenkaan voida rakentaa huippusuorittamisen eikä varsinkaan sen pohjalle, että kaikki tietävät mitä haluavat huippu suorittaa, jos haluavat lainkaan. Kaikilla ihmisillä ihmistyypistään riippumatta on osansa yhteiskunnassa ja samoin heillä pitäisi olla mahdollisuus pärjätä koulutuksessa. Ratkaisu ongelmaan on löytää oikea suhde motivaation, elämäntilanteen ja ihmistyypin välille. 

Suomessa voitaisiin panostaa enemmän henkilökohtaisen oppimisen kehityksen mittaamiseen kuin vertaamista vierustoveriin. Tällöin suorituskeskeiset henkilöt eivät “jyrää” arvosteluissa muita, vaan kaikki pääsevät kilpailemaan itseään vastaan. Näin toimitaan Montessoriipedagokiikassa, jossa lapset pääsevät myös vapaammin tutustumaan erilaisiin aiheisiin, löytämään omat kiinnostuksensa ja syventymään niihin. Laurin omat lapset ovat Montessori-koulussa. Trendi tähän malliin löytyy jo uudessa perusopetussuunnitelmassa, mutta matka on pitkä, sillä perinteet elävät ja opettajien koulutus muuttuu hitaammin kuin opetussuunnitelma. 

Opiskelijoiden ja myös työelämässä oleville jaksamiseen liittyy motivaatio. Suurin ongelma tulee tilanteissa, jossa henkilön odotetaan tai hän odottaa itseltänsä huippusuorituksia, vaikka motivaatio on hukassa. Tärkeää on siis ymmärtää milloin kannattaa pitää mieli tutkivassa ja kokeilevassa tilassa tyytyen perussuorituksiin ja mielekkään tavoitteen löydettyä vaihtaa vahvempaan suorittamiseen. Yhteiskunnan pitäisi tukea tätä vaihtelevaa suoritushalukkuutta. Kirjoitin siitä artikkelin, jossa ehdotin ratkaisuksi urakehityksen aaltomallia. Löydettyään inspiraation henkilö voi lähteä tavoittelemaan ammattia missä tahansa elämän vaiheessa ja yhteiskunnan pitäisi tarjota selkeä polku kompetenssien kehittämiseksi vaaditulle tasolle. Tällöin motivaatio ja koulutus kohtaavat ja oppiminen on tehokasta. Vaadittava puuttuva kompetenssi voi olla myös verrattain pieni eikä näin kokonaisen tutkinnon suorittaminen ole mielekästä, vaan paremminkin kurssikeskeiset opintoratkaisut.

Miten sinun mielestäsi Suomessa opetetaan opiskelijoita löytämään oma motivaationsa ja suunnittelemaan näin opintoja ja uraansa?

Meillä ei ole valtakunnallista rakenteellista järjestelmää tähän ja sen vuoksi hankkeet, kurssin ja harjoitteet jäävät yksittäisten opettajien ja muiden toimijoiden vastuulle. Opinto-ohjaus on lähin vastaava, mutta siihen käytetty aika aineopintoihin nähden on pieni ja sekin aika käytetään pitkälti teknisten opintohakutaitojen kehittämiseen. 

Aalto-yliopistossa meillä Esa Saarinen antaa ajatuksille sytykettä filosofian kautta, meillä on Good Life Engine-kurssi käynnissä sekä itse järjestän Ajattelun työkalut-kurssin. Perustettuamme yrityksen Filosofian Akatemia järjestimme tämän kaltaisia kursseja Helsingin yliopistossa ja Aallossa. Aallossa meillä on hyvä tilanne koska täällä henkilökohtainen vaikuttavuus ja sen kehittäminen ovat meidän strategiassa, mutta täälläkin on vielä paljon tehtävää. Monta hyvää viitekehystä toiminnalle on mutta meidän yhteiskunnassa niitä ei vielä järjestelmällisesti käytetä. 

Mikä hintalappu Suomelle koituu siitä, että ihmiset opiskelevat ilman sisäistä motivaatiota?

Sellaista hintalappua en osaa laskea. Voihan sitä aina sanoa, että puolet oppimasta menee ohi, mikäli aihe ei kiinnosta. Meillä Suomessa menee verrattain hyvin, mutta toivon ettei meille tulisi sellaista illuusiota, että nyt ei tarvitse kehittää enää mitään. Mielestäni meidän pitäisi panostaa vielä enemmän ihmisten henkilökohtaisten koulutus- ja urapolkujen rankentamiseen sekä auttaa ihmisiä löytämään sisäisen motivaationsa. Meillä on mahdollisuus osoittaa koko maailmalle johtajuutta tässä asiassa.

The post Lauri Järvilehto, motivaatiosta ja oppimisesta appeared first on Self-Hack.

Self-Hack päätyi Oulun ylipistoon opetuksen kehityshankkeen sekä onnekkaan sattuman kautta. Nina oli työskennellyt kahdessa opiskelijoiden yrittäjyystaitojen kehittämiseen keskittyvässä hankkeissa (YYTO&YTYÄ). Suomessa vallinnut starup-yrittäjyys-boomi oli noussut kunnolla pinnalle vuoden 2015 SLUSH-konferenssin ja maailmanennätyksiä rikkoneiden suomalaisten peliyritysten siivittämänä. Boomin myötä yliopistomaailmaan oli vahvasti tullut mukaan yrittäjyyden tukeminen, jonka myötä hankkeetkin oli luotu. Sen lisäksi että yrittäjyystaidoilla tuettiin kasvuyritysten luomista, yrittäjyystaidot itsessään tunnistettiin tärkeiksi kansalaistaidoiksi. Yrittäjyystaidot koettiin vastaukseksi neljänteen teolliseen vallankumoukseen, joksi havaittua työelämän murrosta kutsutaan. Murros edellyttää työntekijöitä joustavasti löytämään ja luomaan itselleen työrooleja/identiteettejä perinteisten työkuvien ja uraputkien kadotessa.

Näitä taustoja vasten Oulun yliopistossa oli jo järjestetty yritysneuvontaa ja -kiihdyttämö-ohjelmia. Uusilla opiskelijoilla oli jo yhteinen tapahtuma opintojen alussa, jossa tiedekunnat jakoivat ongelmia opiskelijoiden ratkaistavaksi tiimeissä. Tämän tapahtuman tarkoitus oli herättää opiskelijoita ajattelemaan itsenäisesti sekä luoda ryhmähenkeä opiskelijoiden välille. Future Factory-tapahtuman huomattiin kuitenkin sopivan orientaatioviikon sijaan paremmin myöhempään vaiheeseen opintoja, jolloin opiskelijoiden aiheosaaminen sekä itseluottamus monimutkaisten ongelmien ratkaisuun on jo pidemmälle kehittynyt. Yrityspalvelut taas kohdistuivat vain pieneen osaan yrittäjyysidentiteettiin kasvaneista opiskelijoista. Kattavasta yrityskoulutuksesta ei voitu puhua. Ongelmana oli saada opiskelijoiden yrittäjyyspolun varsinaiseen alkupäähän toimintaa, joka aktivoi opiskelijoita miettimään omia opintoja ja uraansa itsenäisesti sekä harjoittelemaan näin yrittäjyystaitojen perusteita. 

Vuonna 2019 kasvatustieteistä maisteriksi vastavalmistunut Niina työllistyi YYTO-hankkeeseen ja huomasi Oulu Entrepreneurship Societyn yhdessä Creativity Squadsin järjestämän Self-Hack viikonlopputapahtuman. Hän osallistui tapahtumaan, koska koki sen olevan mukaan ottamalleen ystävällensä hyödyllinen. Niina kuitenkin innostui tapahtumasta enemmän itse, koska näki sen koskettavan monia ongelmia joihin hänen opiskelukaverinsa törmäsivät. Kasvatustieteiden koulutus ei taannut varmoja työpaikkoja ja opiskelijoista oli ahdistavaa ajatella valmistumista, koska he eivät tienneet mitä sen jälkeen tapahtuu. Self-Hack antoi työkaluja käydä tulevaisuutta läpi rohkaisevassa ja turvallisessa ympäristössä.

Self-Hack

Niinan kertoi kokemuksestaan Self-Hackistä Ninalle ja molempien innostuttua ideasta he lähtivät viemään asiaa eteenpäin yliopistossa. Tavoitteeksi tuli luoda Self-Hackistä uusien opiskelijoiden yhteinen kokemus opintojen alkuun. Tähän mennessä Self-Hack oli järjestetty viikonloppuina kahden tai kolmen päivän toteutuksina. Oulussa haluttiin järjestelyiden helpottamiseksi lyhentää Self-Hack yhden päivän tapahtumaksi ja yhteistyössä Creativity Squadsin kanssa syntyi myöhemmin yleistynyt viiden tunnin life-design hackathon. 

Tapahtuman suunnittelu ja järjestäminen vaativat paljon työtä, eikä kaikki liittynyt vain järjestelyihin vaan myös tapahtuman sisäiseen myyntiin yliopistossa. Niina painotti avoimen viestinnän ja proaktiivisen asenteen tärkeyttä Self-Hackin läpiviemisessä. Tällöin eri yliopistohenkilöstön kysymyksiin suurprojektista saatiin vastauksia. Monille riitti, että heidän kanssaan keskusteli ja esitteli hanketta, jonka jälkeen he pystyivät toteamaan sen olevan mielestään toimivan. Tämä loi osallisuuden tunnetta tapahtumaa kohden. Koulutussuunnittelijoille erikseen järjestetyssä Self-Hackistä löytyi tapahtumalle monta puolestapuhujaa. Oli myös hyvä yhdistää Self-Hack jo olemassa oleviin uraohjaus- ja opintopalveluihin luoden näin yhtenäisyyttä yliopiston sisällä.

Tässä välissä voit lukea miten Self-Hack järjestetään korkeakouluissa, kuten Oulussa. https://www.oulu.fi/fi/self-hack

Vauhdikkaan tapahtuman jälkeen syksyllä 2019 järjestäjätiimi kokoontui yhteen viettämään iltaa sekä lukemaan opiskelijoiden palautetta tapahtumasta. He olivat yllättyneitä palautteen ollessa toistuvasti erittäin positiivista. Palautteista ja jälkikäteen käydyistä keskusteluista kävi ilmi, että opiskelijat todella arvostivat tapahtumaa, joka auttoi heitä avaamaan keskustelun toistensa kanssa syvällisistä aiheista ja herättämään uusia näkökulmia koko opintoja nähden.

Self-Hack fasilitoijille luotiin myös oma fasilitointiin erikoistunut kurssi, jossa on mahdollisuutta opiskella 5-opintopisteen verran. Tähän haastatteluun Nina summaa fasilitoijille ohjeiksi muutaman vinkin

• Tavallaan itsestään selvyys, että materiaaliin tutustuminen etukäteen helpottaa fasilitointia huomattavasti. Sen lisäksi että materiaaliin tutustuu, sisällöstä voi kysyä rohkeasti kollegoilta tai materiaalin tekijöiltä, miksi jokin harjoitus toimii kuten se toimii. Harjoitusta ei kannata ryhtyä fasilitomaan mikäli sitä ei itse allekirjoita. 
• Ilmapiiri kannattaa pitää kevyenä, tehtävien suorittaminen ei ole ensisijainen tavoite vaan hyvän keskustelun synnyttäminen
• Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä Self-Hackiä. Jotkin ryhmät ovat erittäin puheliailta ja oivalluksia kuuluu tulevan useita, jotkut osallistujat taas oivaltavat paljon paperilla ja omassa mielessä, mutta pitävät mieluummin oivalluksena sisällään. Kumpikin tapa on oikein. 

Syksynä 2020 Covid-pandemia pakotti Self-Hackin järjestettäväksi etänä. Tapahtuma oli jälleen onnistunut, mutta erilainen. Tällöin samanlaista yhteishenkeä ei päässyt muodostumaan opiskelijoiden välille, joka oli valitettavaan, mutta Self-Hack itsereflektointitehtävien rooli korostui ja opiskelijat saivat niistä paljon irti. Korona syksyn kautta saatu palaute korosti ajankäytön ja itsensä johtamisen haasteita, joita etäopiskelusta seurasi opiskelijoille. Palautteen pohjalta Niina muokkasi Self-Hack työkirjasta opiskelijan arkeen keskittyvän erityispainoksen. Tämän version Self-Hackistä kävivät uudet opiskelijat syksyllä 2021 yliopistojen edelleen pääsääntöisesti ollessa kiinni. 

Self-Hackin kehitys jatkuu Oulussa Niinan vastatessa yliopiston opiskelijoiden ensimmäisen vuoden kokemuksen kehittämisestä. Nina jatkoi hankkeen päätyttyä tutkijoiden välisen yhteistyön asiantuntijana sekä aloittaa tohtoriopintojaan taidekasvatuksessa.

The post Self-Hack Oulussa, yksittäisestä työpajasta yliopiston yleiseksi käytännöksi appeared first on Self-Hack.

Nelli oli kuullut Self-Hackistä jo työskennellessään Tampereen kaupungin työllisyyspalveluissa. Hän ohjasi työnhakuryhmiä, joissa työnhakijat kiersivät yhdessä erilaisissa paikoissa Tampereella oppien samalla työnhakuun liittyviä taitoja. Yksi näistä paikoista oli Tribe Tampere-yhdistyksen yhteistyöskentelytila, sittemmin muuttanut P47, jossa paikan yhteisömanageri ja yksi Self-Hackin perustajista Vesa-Matti Ruottinen esitteli tilaa ja omaa työuraansa ryhmälle. Esitys oli erittäin inspiroiva ja opettavainen, jonka jälkeen Nelli [EK1] kollegoineen innostui kysymään lisää Self-Hackistä joka oli ollut yksi esityksen osa. He kysyivät esihenkilöltään voisiko ryhmävalmennuksen ottaa pilottiin Tampereen kaupungilla ja tämä sanoi kyllä. Nelli antaa paljon kiitosta esihenkilölleen Annika Peltomaalle, jonka kehityshenki mahdollisti nopean kokeilun. 

Nellin vaihdettua työtään uraohjaukseen TAMKiin oli Self-Hackiä jo suunnitteilla ja hän liittyi tiimiin Minnan ja Ellin kanssa. Minnalla oli projektista langat käsissä TAMK:in puolelta ja Elli kasvatusteiden maisteritutkintoa viimeistelevä ja opiskelijakunnan Tamkon uutena asiantuntijana [EK2] tuki projektin läpivientiä. He kuvaavat hanketta vaativaksi, mutta myös inspiroivaksi. Järjestämisneuvoja saatiin Oulusta, jossa Niina Marostenmäki ja Nina Jackson vuotta aiemmin olivat järjestäneet jo yhden Self-Hackin yli tuhannelle opiskelijalle. Self-Hackin saadessa tukea rahoitetusta hankkeesta tapahtuman elämyksellisyyteen, opiskelijoiden ja fasilitaattoreiden kokemukseen voittiin panostaan, esimerkiksi tiimi järjesti karonkan järjestäjille ja fasilitoijille. 

Minna kuvailee työtään TAMKissa urapalveluiden suunnittelijana. Heille tärkeää on ymmärtää koko opiskelijan uraohjauksen kaari, jossa työllistyminen on vain jäävuoren huippu. Self-Hackin he näkevät hyvänä tönäisynä kohti urasuunnittelun maailmaa, siten että oma ura on mielessä tavalla tai toisella jo opintojen alussa eikä vasta niiden päätyttyä. Self-Hack myös lisää opiskelijoiden itsetuntemusta, joka on vahva pohja opinnoille sekä oman hyvinvoinnin ylläpitämiselle. Korkeakouluopiskelu vaatii oma-aloitteisuutta oman tulevaisuuden rakentamisesta ja tätä kulttuuria erityisesti TAMKissa halutaan kehittää.

Elli näkee Self-Hackissä kaksi erityisvahvuutta vertaisohjaamisen ja kiinnittymisen, joita lisätäkseen hän on tuomassa tuutoritoimintaa mukaan ohjelmaan. Ideana on, että tutorointiin kuuluu Self-Hackin fasilitointi uusille opiskelijoille ja näin omissa tuutoriryhmissään[EK3]  opiskelijat pääsevät yhdessä treenaamaan elämänsuunnittelua. Tämä ratkaisisi fasilitaattoreista olevan pulan sekä resurssikysymyksin siitä mistä saadaan apukäsiä yli tuhannen opiskelijan elämänsuunnittelupäivään. Vertaisuus tulee tuutoreilta luonnostaan, he osaavat kertoa korkeakoulumaailmasta sen kokeneena ja ohjata ja opastaa uusia siihen mukaan. Self-Hack toimii työkaluna korkeakouluun kiinnittymisessä tarjoamalla mahdollisuuden tutustua omaan ryhmään ja jakaa syvällisemmin ajatuksia kanssa opiskelijoiden kanssa johtaen vertaistukeen ja -kannustamiseen. 

Vinkkejä Self-Hackin järjestämiseen TAMKista kuuluu näin:

Self-Hack elää prosessina korkeakoulussamme. Ensimmäinen toteutus oli kaikista näyttävin fyysisen toteutuksen, haalarimerkkien, ilmapallojen, karonkan ja ensiopettelun myötä. Tänä talvena taas järjestimme yli sadalle opiskelijalle Self-Hackit etänä kuuden ohjaajan voimin. Yleensä ottaen Self-Hack päivät ovat olleet erittäin palkitsevia, niin osallistujille kuin fasilitaattoreille, joita jännittää oma osaaminen päivän alussa, mutta päivän lopussa ovatkin innostuneita omasta vedostaan. Heitä rohkaisemaan on jo kehkeytynyt opiskelijoiden keskuudessa vakiintunut kannustus “luota prosessiin”. 

Järjestämissä viestintä on ollut tärkein työkalu onnistumiselle. Sekä korkeakoulun sisällä kollegat saattavat ihmetellä uutta ohjelmaa, mutta myös kiireisen viikon keskellä uudet opiskelijat saattavat olla ihmeissään, missä tässä Self-Hackissa on kyse. Self-Hack vaikka onkin usein innostava, se ei aina sovi kaikille kaikkiin tilanteisiin, siksi TAMKissa on okei, mikäli opiskelija haluaa jättää harjoituksen kesken. TAMKissa on myös opintokuraattoreita valmiudessa, mikäli jokin harjoitus herättää vahvoja tunteita, jota ei kuitenkaan usein tapahdu. Self-Hackin jokainen kokee siis yksilöllisesti. Myös palautteista on käynyt ilmi, että osallistujat kokevat työpajan eri tavoin, ja siinä missä yksi osallistuja kaipaa esimerkiksi enemmän aikaa keskustelulle, toinen haluaisi pohtia enemmän ja nipistää aikaa keskusteluista.

Ensimmäisen toteutuksen jälkeen saadulla kokemuksella järjestäjätiimi onkin oppinut soveltamaan ja jatkokehittämään Self-Hackia. Tähän asti se onkin toteutettu jo kolme kertaa syys- ja kevät lukukausina. Elämänsuunnittelun tulevaisuus onkin arkea TAMKissä jossa sen ura- ja opinto-ohjaukseen liittyvät edut tunnistetaan, joidenka lisäksi erityisesti korona-vuosina kasvanut huoli opiskelijoiden hyvinvointiin vaikuttamisesta puhuvat Self-Hackin järjestämisen puolesta. Tulevaisuudessa Elli, Minna ja Neli toivovatkin elämänsuunnittelun olevan säännöllisesti läsnä opintojen edetessä. He pohtivat miten Self-Hack Career Playbookin harjoitteita voisi käyttää opintojen loppuvaiheilla olevien opiskelijoiden kanssa. 

Suosikki Self-Hack harjoituksenne

Nelli – vaihtoehtoiset elämät

Elli – Vaihtoehtoiset elämät, mutta jos täytyy valita toinen, niin Omat arvot, olen käyttänyt sitä myös tukemaan tiimiä hallitustyöskentelyssä

Minna – Wheel of Life, vaikka tekisi sen kuinka monta kertaa, niin joka kerralla löytyy jokin uusi näkökulma omaan elämään

The post Self-Hack TAMK, kohti opiskeluiden kattavaa urasuunnittelua appeared first on Self-Hack.